Sunnuntairaportti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sunnuntairaportti (alk. Sunnuntaitelevisio) oli Mainos-TV:n ohjelmistossa (vuodesta 1993 MTV3-kanavalla) vuosina 1981–2001[1] esitetty uutis- ja ajankohtaisohjelma, jota lähetettiin nimensä mukaisesti sunnuntai-iltaisin. Yleensä jakson pituus mainoksineen oli puoli tuntia, joskus tunninkin.[2]

Ohjelmaa esitettiin 1980-luvulla, kun MTV:llä ei vielä ollut omaa kanavaa, TV1:llä kello 18.00 alkaen. 1980-luvun lopussa ohjelman alkamisaikaa siirrettiin viisi minuuttia myöhemmäksi Sääruutu-ohjelman takia. 1990-luvun alussa ohjelman alkamisaikaa siirrettiin vielä kymmenen minuuttia myöhemmäksi, koska Yle alkoi lähettää TV-nytt-ohjelmaa myös sunnuntaisin kello 18.00. Sunnuntairaporttia ei lähetetty vuosina 1991–1992.lähde?

Vuoteen 1988 asti oli voimassa 1950-luvulta periytynyt niin sanottu 24 tunnin sääntö, jonka mukaan MTV ei saanut kertoa vuorokautta tuoreemmista aiheista – poikkeuksen tähän muodostivat vain syyskuussa 1981 alkaneet MTV:n uutiset mutta ei Sunnuntairaportti. Eräänä sunnuntaina toimittaja Jouni Flinkkilä totesi suorassa lähetyksessä katsojille, että tiedämme miten Keke Rosberg pärjäsi juuri päättyneessä formulakisassa, muttemme valitettavasti voi kertoa sitä teille.[3]

Vuonna 1993, kun MTV aloitti lähetykset omalla kanavallaan, Sunnuntairaportti palasi ohjelmistoon, jolloin sen alkamisaika oli 19.40. Ohjelman lähetysaika lyheni 20 minuuttiin ja sitä esitettiin ilman mainoskatkoa, ja yleensä sitä ennen esitetyn Karpolla on asiaa -ohjelman jälkeen.lähde? Se oli yksi vuoden katsotuimmista televisio-ohjelmista Suomessa. Esimerkiksi 14. maaliskuuta 1993 Sunnuntairaportti sai 1,4 miljoonaa katsojaa[4]. Suosio kasvoi vuosi vuodelta alkuvaiheen noin 400 tuhannesta esimerkiksi alkuvuoden 1997 katsojakeskiarvoon 1,2 miljoonaa[2].

Ohjelman tekijöitä olivat muiden muassa tuottaja Riitta Snellman,[2] Heikki Piuhola, Jouni Flinkkilä,[3] Marja Juonala, Esa Nieminen ja Tiina Hiekkaranta. Sähköisen median 1990-luvun lopulta kiristynyt kilpailu Suomessa (mm. internetin yleistyminen, Nelosen aloitus 1998) johtivat MTV:ssä sarjaan ulkoistuksia ja yhteensä 150 henkilötyövuoden vähennyksiin, mikä pakotti lakkauttamaan ohjelman syksyllä 2001.lähde?

”Presidentin kanava” 1985

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvella 1985 tasavallan presidentti Mauno Koivisto suuttui Yleisradiolle sen tavasta siteerata häntä väärin hänen jatkokauttaan koskevassa asiassa. Koivisto antoi tästä Ylen sijaan haastattelun MTV:n Sunnuntairaportille ehtonaan, ettei materiaalia saa antaa Ylen käyttöön. Koivisto esiintyi Sunnuntairaportissa taas seuraavana kesänä vastaillen kansalaisten kysymyksiin, mikä nosti MTV:n statusta politiikan uutisoinnissa mutta sai myös aikaan ivallisia ”presidentin kanava” -mainintoja.[3]

Valepommijupakka 1989

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantaina 14. tammikuuta 1989 Sunnuntairaportin toimitus lähetti lentorahtina Jyväskylästä ja Joensuusta Helsinkiin itse kyhättyä pommia muistuttaneen paketin testatakseen Suomen ilmailuliikenteen turvatarkastustoimintaa. Paketeissa oli muun muassa taskulampun paristo, herätyskello, Semtex-muoviräjähdettä muistuttavaa sinitarraa ja sähköjohtoa. Vain Jyväskylästä lähetetty paketti pysähtyi turvatarkastukseen, kun taas Joensuun paketti tuli sellaisenaan perille. Finnair ja Ilmailuhallitus keskeyttivät lentorahtitoiminnan lauantaista maanantaihin, järjestivät sunnuntaina tilanteesta lehdistötilaisuuden ja vaativat asian selvittyä MTV:lle rangaistusta ilmaliikenteen häirinnästä.[5] Palestiinan vapautusjärjestön johtajan Jasser Arafatin vieraillessa seuraavana päivänä Suomessa ulkoministeriö luokitteli suojelupoliisin arvion perusteella MTV:n turvallisuusriskiksi eikä hyväksynyt sitä vierailua seuranneeseen kuvaajaryhmään. Julkisen sanan neuvosto piti tätä rangaistuksenluonteisena toimena, joka kohdistui toimitukselle kuuluvaan päätösvaltaan ja toimituksellisen aineiston sisältöön.[5][6]

Oikeuskansleri Jorma S. Aalto ei nostanut asiasta syytettä MTV:tä vastaan, koska rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen jäi tulkinnanvaraiseksi eikä ilmailuliikenteen häirintää koskeva rikoslain sanamuoto soveltunut tapaukseen[6].

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mainostelevisiota kohtaan usein kriittinen Helsingin Sanomien tv-arvostelija Jukka Kajava kehui vuonna 1981 uutta Sunnuntaitelevisiota muun muassa siitä, että juttujen pituuden annetaan vaihdella aiheen eikä ohjelman oman tuotantokaavan mukaan. Hän piti ohjelman ”katkelmia” epätasaisina, mutta parhaimmillaan tiedoiltaan rakentavina: ”Tulos on usein korkeintaan loivasti ajankohtainen. mutta toisaalta parhaimmillaan alati ajankohtainen, vaikka päivän tapahtumat puuttuvatkin.”[7] Kolme vuotta myöhemmin hän kehui Sunnuntaitelevisiota ruudun odottamattomimmaksi ajankohtaisohjelmaksi, joka osaa välttää esitelmöimistä ja selostamista ja ”on sillä tavoin toista maata kuin esimerkiksi [Ylen] Kotimaan katsaus, jossa tärkeät aiheet kuihtuvat toteutuksen pyhyyteen ja kuivuuteen”[8]. Ohjelman jäädessä tauolle vuoden 1991 lopussa Kajava kirjoitti Sunnuntairaportista: ”Se ei uhoa jättimedian ja tähtitoimittajien ylivoimaa. Tietoinen alivoima on ollut sen salaisuus. Sunnuntairaportissa on osattu olla ihmisen kokoisia, näköisiä ja ihmistä lähellä.”[9]

Sunnuntairaportin syyskuussa 1990 esitetty ympäristöaiheinen Pohjoisnapa-ohjelma palkittiin parhaana video-ohjelmana Italian radio- ja tv-yhtiö RAI:n palkinnolla Trenton 39. filmifestivaaleilla Italiassa 1991.[10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lyytinen, Jaakko, 1973-: Kun pöllö sai siivet : MTV:n uutisten historia. Helsinki: Tammi, [2006]. ISBN 9513137937, 9789513137939
  2. ↑ a b c Rautio, Ilse: Suosituin ja näkymättömin. (Riitta Snellmanin henkilökuvajuttu.) Helsingin Sanomat, 20.4.1997, s. 61. Näköislehti (maksullinen).
  3. ↑ a b c Lyytinen, Jaakko: ”IV: Kamerakierroksista uutisvirtaan, Television alkuvuosikymmenet tiedon välittäjänä ja keskustelun herättäjänä”, Television viisi vuosikymmentä, s. 197–199. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-939-5
  4. ↑ Erämetsä, Harri: ”Joukkoviestimien käyttö”, Joukkoviestintä Suomessa, s. 30. (Nordenstreng, Kaarle & Wiio, Osmo A. (toim.)) Weilin + Göös, 1994. ISBN 951-35-5899-1
  5. ↑ a b MTV:n valepommikokeilu keskeytti lentorahdin kulun. Helsingin Sanomat, 16.1.1989, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
  6. ↑ a b Oikeuskansleri ei syytä MTV:tä valepommijupakasta. Helsingin Sanomat, 4.1.1990, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
  7. ↑ Kajava, Jukka: Asia ja ajateltavaa. Helsingin Sanomat, 13.10.1981, s. 39. Näköislehti (maksullinen).
  8. ↑ Kajava, Jukka: Satelliittien markkinat. Helsingin Sanomat, 5.12.1984, s. 49. Näköislehti (maksullinen).
  9. ↑ Kajava, Jukka: 3sat esittää aikamme taidetta. Helsingin Sanomat, 17.12.1991, s. 47. Näköislehti (maksullinen).
  10. ↑ Sunnuntairaportille palkinto Pohjoisnapa-ohjelmasta. Helsingin Sanomat, 25.6.1991, s. 42. Näköislehti (maksullinen).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sunnuntairaportti&oldid=22497801”