Sulkakoipikorento
| Sulkakoipikorento | |
|---|---|
.JPG) koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Sudenkorennot Odonata |
| Alalahko: | Hentosudenkorennot Zygoptera |
| Heimo: | Sulkakoipikorennot Platycnemididae |
| Suku: | Platycnemis |
| Laji: | pennipes |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Platycnemis pennipes |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Sulkakoipikorento (Platycnemis pennipes) on sulkakoipikorentoihin kuuluva, hento sudenkorentolaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hoikkaruumiinen korento, jota erehtyy helposti pitämään jonakin tytönkorentona. Koiras on vaihtelevan sinisensävyinen ja siinä on mustia kirjailuja. Naaraan pohjaväri on kellanruskea. Nuoret korennot ovat lähes valkoisia, kunnes niiden väri on kehittynyt. Keskiruumiin selkä on musta ja kummallakin puolella on kaksi vaaleaa pitkittäisjuovaa, joista toinen jakaa korennon ”hartialla” olevan mustan alueen hieman Y-kirjainta muistuttavaan muotoon. Pää on varsin leveä, ja verkkosilmien välissä on kaksi vaaleaa poikkiviivaa. Koiraan takaruumis on sekä päältä että alta musta, mutta kärkiosassa selkäpuolella on vaalea pitkittäisviiru. Naaraan takaruumis on vaaleanruskea, ja siinä on vain hieman mustaa pitkittäisraitaa. Keskimmäisen ja takimmaisen raajaparin sääri on litteä ja hieman leventynyt, mikä on koko heimolle tunnusomainen piirre. Vaaleissa raajoissa on musta pitkittäisjuova ja suuria sukasia.[3][4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sulkakoipikorentoa tavataan laajalti Euroopassa pois lukien kuitenkin osa eteläisimmästä ja pohjoisimmasta Euroopasta. Idässä levinneisyys yltää Keski-Siperiaan saakka. Suomessa sulkakoipikorento on yleinen maan etelä- ja keskiosissa. Esiintymisalueen pohjoisraja on suunnilleen Kemi–Kuhmo-akselilla.[3]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Sulkakoipikorento vaatii elinpaikaltaan virtaavaa vettä. Tyypillisimmin sen löytää hitaasti virtaavan joen varrelta, mutta myös purot käyvät. Korennot oleskelevat lähellä rantaa mutta saattavat myös vaeltaa, jolloin niitä tavataan kauempana vesistöistä. Sopivalla paikalla laji on runsaslukuinen ja korentoja voi tavata jopa sadoittain. Korennot kuoriutuvat toukkanahoistaan lyhyen ajan sisällä ja aikuiset korennot ovat lennossa kesäkuun alkupuolelta elokuun lopulle.[3][4]
Sulkakoipikorentojen munimisasento on tunnusomainen. Naaras laskeutuu vesikasveille ja munii kastaen takaruumiinsa vedenpinnan alapuolelle samalla, kun koiras pitää perälisäkkeillään kiinni naaraan niskasta. Koiras on koko munimisen ajan takaruumis ojennettuna ja raajat koukussa naaraan niskassa. Vierekkäin on tavallisesti useita munivia pariskuntia.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Clausnitzer, V.: Platycnemis pennipes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Sulkakoipikorento – Platycnemis pennipes Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s.102–103. Uudistettu laitos. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7
- ↑ a b c http://www.sudenkorento.fi/kwiki/K%C3%A4%C3%A4pi%C3%B6tyt%C3%B6nkorento
- ↑ http://elaimet.parikkala.fi/index.php?option=com_fauna&task=view_item&Itemid=9999&id=348 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dragonfly pix (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)