Sukupuolten välinen konflikti
Sukupuolten välinen konflikti[1] eli seksuaalikonflikti on teoria, jonka mukaan sukupuolten intressit lisääntymisen suhteen eroavat toisistaan, sillä lisääntymisstrategioilla on erilainen vaikutus yksilön kelpoisuuteen riippuen siitä, onko kyseessä koiras vai naaras. Tällaiset erot liittyvät usein siihen, että koiras voi saada huomattavasti enemmän jälkeläisiä kuin naaras, minkä johdosta naaraiden kannattaa valikoida tarkemmin kumppaninsa. Tämä heijastuu paritteluhalukkuuteen sekä -tiheyteen.[2][3] Esimerkiksi lutikoilla koiraiden kelpoisuus kasvaa lukuisten parittelujen myötä, kun taas naaraille siitä on haittaa tai ne joutuvat vaaraan.[4]
Seksuaalikonflikteja on kahdenlaisia:
- 1) Lokusten sisäisiä, jolloin sama geeni vaikuttaa fenotyyppiin eri sukupuolilla, mutta valinta suosii eri alleeleita eri sukupuolilla.[2] Toisin sanoen ominaisuus, joka on toisella sukupuolella kelpoisuutta lisäävää, onkin toisella sukupuolella kelpoisuutta alentavaa. Ihmisellä tästä on esimerkkinä se, että ulkoisesti ja hormonaalisesti maskuliinisten yksilöiden veljet ovat puoleensavetävämpiä kuin siskot.[5]
- 2) Lokusten välisiä, jolloin parittelun optimaalinen lopputulos eroaa sukupuolten välillä. Tällainen voi ilmetä muun muassa parittelujen määrässä, hedelmöittymistehokkuudessa, uskollisuudessa, vanhemmuudessa sekä naaraan lisääntymistehokkuudessa.[2]
Ihmisellä (lokusten välisestä) seksuaalikonfliktista hyvä esimerkki on Russell D. Clarkin ja Elaine Hatfieldin vuonna 1989 julkaistu kokeellinen tutkimus, jossa testattiin miesten ja naisten valmiutta lähteä mukaan yllättävään ja satunnaiseen seksuaaliseen ehdotukseen. Tutkijat palkkasivat puoleensavetävinä pidettyjä miehiä ja naisia näyttelijöiksi, jotka tekivät yliopistokampuksella satunnaisesti valituille ennalta tuntemattomille miehille ja naisille ehdotuksia. Näyttelijät kysyivät kolme kysymystä: a) “Lähtisitkö kanssani treffeille tänä iltana?”, b) “Tulisitko asunnolleni?” ja c) “Harrastaisitko kanssani seksiä tänä iltana?”. Ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi vastasi sekä miehistä että naisista puolet. Sen sijaan naisista asunnolle oli valmis lähtemään vain noin 5 prosenttia, vaikka miesten vastaava lukema oli yli 60 prosenttia. Suurin ero oli seksin harrastamisen kohdalla: lähes 80 prosenttia miehistä oli valmiita harrastamaan seksiä saman illan aikana, kun taas naisista kaikki vastasivat kieltävästi.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sukupuolten välinen konflikti vaikuttaa aivohormoneihin Jyväskylän yliopisto. 27.3.2017. Viitattu 25.8.2022.
- ↑ a b c G. A. Parker: Sexual conflict over mating and fertilization: An overview. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences, 2006, nro 361, s. 235–59. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.8.2022.
- ↑ Reader, Will & Workman, Lance: Evolutionary psychology: An introduction (Fourth edition), s. 55–60 & 67–68. Cambridge University Press, 2021.
- ↑ Klaus Reinhardt, Richard Naylor & Michael T. Siva-Jothy: Reducing a cost of traumatic insemination: Female bedbugs evolve a unique organ. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 2003, nro 270, s. 2371–2375. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.8.2022.
- ↑ Christine E.Garver-Apgar, Melissa A. Eaton, Joshua M.Tybur, Melissa Emery Thompson: Evidence of intralocus sexual conflict: physically and hormonally masculine individuals have more attractive brothers relative to sisters. Evolution and Human Behavior, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.8.2022.
- ↑ Russell D. Clark & Elaine Hatfield: Gender Differences in Receptivity to Sexual Offers. Journal of Psychology & Human Sexuality, 1989, nro 2, s. 39–55. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.8.2022.