Seksuaalinen pidättyvyys
Seksuaalinen pidättyvyys tarkoittaa vapaaehtoista tai vastentahtoista pidättymistä seksisuhteista.[1][2]
Seksistä pidättyvyyden tarkoituksena voi olla säännellä joko seksuaalista aktiivisuutta sinänsä, tai sen vaikutuksia, kuten lisääntymistä ja seksitautien leviämistä.[2]
Seksuaalinen pidättyvyys voi olla yhtäjaksoinen tai jaksottaisesti toistuva tila. Se riippuu usein henkilön iästä, sukupuolesta, aviollisesta tilanteesta, lisääntymiskyvystä ja raskaaksi tulemisen mahdollisuudesta. Lisäksi sosiokulttuuriset syyt voivat vaikuttaa yhteisön käsityksiin esimerkiksi selibaatista, neitsyydestä ja lisääntymisen lopettamisesta isoäidiksi tulon jälkeen.[2]
Ihminen yleensä pidättyy seksistä ennen sukupuolista kypsyyttään. Nuoren pidättyvyyttä sääntelevät myös avioitumisikää ja esiaviollista seksiä koskevat säännöt ja tavat.[2]
Avioliiton sisällä vaimo pidättyy seksistä tyypillisimmin kuukautisten ja raskauden aikana. Naimattomat ja avioituneet naiset käyttävät seksistä pidättymistä myös ehkäisykeinona, ja ajoittavat pidättyvyyden ovulaation aikaan, synnytyksen jälkeen, tai pysyvästi. Afrikassa seuraavan synnytyksen siirtäminen myöhemmäksi tällä tavoin on ollut tärkeää vastasyntyneiden selviytymiseksi.[2]
Entisaikaan seksuaalista pidättyvyyttä on käytetty ennen kaikkea keinona rajoittaa lisääntyminen avioliittoon. Pidättyvyyttä ennen avioliittoa ja avioliiton ulkopuolella vaaditaan yleensä naisilta useammin kuin miehiltä, sillä naisella pidättyvyys suojaa epätoivotulta avioliiton ulkopuoliselta raskaudelta. AIDS-epidemian aikana 1980- ja 1990-luvuilla pidättyvyyttä suositeltiin HI-viruksen leviämisen rajoittamiseksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ pidättyvyys. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c d e f Frank, Odile (toim. Demeny, Paul & McNicoll, Geoffrey): Encyclopedia of Population, s. 1–2. Macmillan Reference USA, 2003. ISBN 0028656784