Suippumyrkkyseitikki
| Suippumyrkkyseitikki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Cortinariaceae |
| Suku: | Seitikit Cortinarius |
| Laji: | rubellus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) on tappavan myrkyllinen seitikkilaji.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suippumyrkkyseitikin kuparinruskean sävyinen lakki kasvaa 3–13 cm leveäksi ja lakin keskelle muodostuu joskus kohouma, josta sieni on saanut nimensä. Suippumyrkkyseitikin jalka ja heltat ovat lakin väriset. Jalassa saattaa olla keltaisia seittivöitä, mutta siinä ei ole kuitenkaan rengasta.
Kasvuaika- ja paikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suippumyrkkyseitikki kasvaa syksyllä enimmäkseen kangasmetsissä Etelä-Suomessa, mutta sitä on löydetty myös Lapista.
Myrkyllisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suippumyrkkyseitikki sisältää orellaniinia, joka on erityisesti munuaisia vaurioittava hengenvaarallinen solumyrkky. Sienen orellaniinipitoisuus on itiöissä 0,09 %, lakissa 0,78 %, jalassa 0,42 % ja sienirihmastossa 0,03 %. Myrkyt eivät häviä keittämällä eivätkä millään muullakaan käsittelytavalla. Kokeellisen ja kliinisen myrkytyskuvan perusteella on päätelty, että sienessä olisi myös kortinariini A ja B -nimisiä rengasrakenteisia peptidejä, jotka myös vahingoittavat munuaisia. Kortinariineja on varmistettu esiintyvän muissa seitikkisuvun sienissä.[2]
Suippumyrkkyseitikin maku on mieto ja sienen sisältämä myrkky vaikuttaa usein vasta vuorokausien jälkeen sienen syömisestä. Myrkky tuhoaa ihmisen munuaiskudosta ja on vaarallista pieninäkin määrinä. Suomessa tunnetaan ainakin kolme suippumyrkkyseitikin aiheuttamaa kuolemantapausta. Noin kolmasosalle myrkytyksen saaneista potilaista jää pysyvä vaikea munuaisvaurio, mutta suotuisissa tapauksissa munuaisten toiminta voi palautua kokonaan tai osittain, ja virtsaneritys alkaa uudelleen[2] [3].
Samankaltaisia lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskieurooppalainen lehtomyrkkyseitikki (Cortinarius orellanus) on suippumyrkkyseitikin tapaan tappavan myrkyllinen, mutta sitä ei ole löytynyt Suomesta. Aiemmin myös kangasmyrkkyseitikkiä, jota nykyisin nimitetään myös keltavyöseitikiksi (Cortinarius gentilis), pidettiin yhtä vaarallisena, mutta nykyisin sen myrkkyjä pidetään huomattavasti lievempinä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
- ↑ a b Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Sienimyrkytykset (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hoppu, Kalle: Sienimyrkytykset ja niiden hoito. Suomen lääkärilehti 27-31/2008, 2008. Sienimyrkytykset ja niiden hoito (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus)
- LuontoPortti: Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus)
- Ruokavirasto: Suippumyrkkyseitikki[vanhentunut linkki]
- Suomen ympäristökeskuksen julkaisu 769: Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Nummela-Salo ja Esteri Ohenoja (toim.): Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, 2005, ISBN 952-11-1996-9 (nid.) ISBN 952-11-1997-7 (PDF), ISSN 1238-7312