Suippohärkylä
| Suippohärkylä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Pteridopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Alvejuurikasvit Dryopteridaceae |
| Suku: | Härkylät Polystichum |
| Laji: | lonchitis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Suippohärkylä (Polystichum lonchitis) on pääasiassa vuoristoseuduilla tavattava saniainen. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suippohärkylän maavarsi on lyhyt ja pystyhkö. Kimppuina kasvavat lehdet ovat 15–40 cm pitkät. Ne ovat lyhytruotisia ja nahkeita ja talvehtivat vihreinä. Lehtilapa on 4–5 cm leveä, kapeanpuikea ja kertaalleen parilehdykkäinen. Myös lehdykät ovat kapeanpuikeita, tyvestä epämukaisia ja käyristyvät hieman kärkeä kohti. Lehdyköiden hampaat ovat otakärkisiä. Lehtilavan alapinnassa olevien itiöpesäkkeiden katesuomut ovat kilpimäisiä. Suippohärkylä kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2]
Suippohärkylä saattaa risteytyä samoilla kasvupaikoilla piikkihärkylän (P. aculeatum) kanssa.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suippohärkylää tavataan laajalla alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta lajin levinneisyysalue on varsin hajanainen ja keskittyy lähinnä vuoristoalueisiin. Sitä tavataan muun muassa Pyreneiltä, Alpeilta, Balkanin niemimaalta, Skotlannista, Uralilta, Skandeilta Kaukasukselta ja Kalliovuorilta.[3]
Suomen lähialueilla suippohärkylää tavataan pääasiassa Norjan vuoristoseuduilta sekä harvinaisena Ruotsista ja Kuolan niemimaalta.[3] Suomessa laji kasvaa Keski- ja Pohjois-Lapissa sekä muutamalla paikalla Varsinais-Suomessa.[2][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa suippohärkylä kasvaa suojaisissa tunturikoivikoissa. Laji on kalkinsuosija.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 9.10.2011.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 51.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Taggbräken (myös levinneisyyskartta) Viitattu 6.10.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2008: Suippohärkylän levinneisyys Suomessa[vanhentunut linkki]. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.10.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2020: Suippohärkylän levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Polystichum lonchitis - suippohärkylä
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Suippohärkylä (Polystichum lonchitis)
- ITIS: Polystichum lonchitis (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Polystichum lonchitis (englanniksi)