Sudanin tasavalta (Mali)
| Sudanin tasavalta République soudanaise |
|
|---|---|
1958–1960 |
|
|
|
|
| Valtiomuoto | autonominen tasavalta |
| osa | Ranskan yhteisöä ja Malin liittovaltiota |
| Pääkaupunki | Bamako |
| Pinta-ala | |
| – yhteensä | 1 204 000[1] km² |
| Väkiluku | 3 700 000 (1959, arvio)[1][2] |
| Viralliset kielet | ranska |
| Valuutta | CFA-frangi |
| Edeltäjä | Ranskan Sudan |
| Seuraaja | Mali |
Sudanin tasavalta (ransk. République soudanaise) oli Ranskan yhteisöön kuulunut autonominen tasavalta entisen Ranskan Sudanin alueella vuosina 1958–1960. Se yhdistyi vuonna 1959 Senegalin kanssa Malin liittovaltioksi, joka itsenäistyi kesäkuussa 1960. Liittovaltion hajottua Sudanin tasavalta julistautui itsenäiseksi Malin tasavallaksi syyskuussa 1960.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syyskuussa 1958 järjestetyssä kansanäänestyksessä Ranskan viidennen tasavallan perustuslain hyväksyi 97 prosenttia Ranskan Sudanin äänestäjistä. Sitä kannattivat sekä hallitseva Sudanin liitto että sen kilpailija Sudanin edistyspuolue. Perustuslakia vastusti maan ammattiliittoneuvosto, joka vaati Guinean Sékou Tourén tavoin välitöntä itsenäisyyttä. Sudanin liitto piti täyttä itsenäisyyttä ennenaikaisena.[3]
Uuden perustuslain mukaan Ranska ja sen merentakaiset alueet muodostivat yhteisön, jonka johtajana toimi Ranskan presidentti. Entiset siirtomaat saivat itse päättää asemastaan joko merentakaisena alueena, merentakaisena departementtina tai yhteisön jäsenvaltiona. Ranskan Sudan valitsi vaihtoehdoista autonomian. Sen perustuslakia säätäväksi kokoukseksi muuttunut aluekokous julisti Sudanin tasavallan perustetuksi 24. lokakuuta 1958.[4]
Ranskan Länsi-Afrikan federaatio, johon Ranskan Sudan oli kuulunut, lakkasi olemasta viidenteen tasavaltaan siirtymisen myötä. Sudanin tasavallan, Senegalin, Ylä-Voltan ja Dahomeyn johtajat ryhtyivät puuhaamaan uutta Malin liittovaltiota, joka julistettiin Dakarissa tammikuussa 1959. Liittovaltion jäsenet säilyttivät sen perustuslain mukaan huomattavan sisäisen autonomian.[5]
Sudanin lainsäädäntökokous hyväksyi autonomisen tasavallan perustuslain 24. tammikuuta 1959. Se julistettiin demokraattiseksi, sekulaariksi ja sosiaaliseksiselvennä valtioksi, jonka kansalaiset olivat tasa-arvoisia lain edessä. Korkein valta kuului yleisillä ja välittömillä monipuoluevaaleilla valittavalle lainsäädäntökokoukselle. Toimeenpanovaltaa käytti hallitus, jonka puheenjohtajalla oli laajat valtaoikeudet.[6]
Maaliskuussa 1959 järjestetyissä Sudanin tasavallan lainsäädäntökokouksen vaaleissa tärkein kysymys oli suhtautuminen uuteen liittovaltioon. Modibo Keïtan johtama Sudanin liitto kehotti eri puolueita yhteistyöhön sen puolesta. Parti du régroupement soudanais -nimen ottanut edistyspuolue hajosi, ja Hamadoun Dickon johtama liittovaltiota vastustanut siipi kärsi vaaleissa murskatappion. Etniset ja alueelliset puolueet, kuten Ségoun demokraattinen liitto, eivät ylipäätään voineet osallistua vaaleihin. Uusi lainsäädäntökokous koostui nyt kokonaan Sudanin liiton edustajista. Hallituksen puheenjohtajaksi tuli Modibo Keïta, ja hänen puolueensa otti haltuunsa tasavallan hallinnon ja julkisen elämän. Sudanin liitosta tuli osa Keïtan ja Senegalin Léopold Sédar Senghorin johtamaa panafrikkalaista Parti de la fédération africaine -puoluetta.[7]
Sudanin liiton johdolla maahan luotiin yksipuoluejärjestelmä. Sen tavoitteiksi julistettiin teollisuuden rakentaminen, maatalouden kollektivisointi ja suunnitelmatalous. Tasavalta sai taloudellista apua Ranskalta ja Euroopan talousyhteisöltä, mutta talouden kehittämisen sijasta rahat menivät suurelta osin hallintokoneiston ylläpitämiseen.[8]
Malin liittovaltio, johon jäivät lopulta vain Sudanin tasavalta ja Senegal, julistautui itsenäiseksi kesäkuussa 1960. Se säilyi Ranskan yhteisön jäsenenä, mutta suhteet entiseen emämaahan perustuivat nyt kahdenvälisiin sopimuksiin. Vastineeksi sotilastukikohdistaan Katissa, Bamakossa, Gaossa ja Tessalitissa Ranska lupasi taloudellista ja sotilaallista apua.[9]
Itsenäinen Malin liittovaltio oli olemassa vain kaksi kuukautta. Se kaatui Sudanin tasavallan ja Senegalin kansantalouksien erilaisuuteen sekä maiden valtapuolueiden ja niiden johtajien välisiin poliittisiin ja ideologisiin ristiriitoihin. Liittovaltion pää- ja ulkoministerinä toiminut Modibo Keïta ja hänen puolueensa kannattivat radikaaleja sosialistisia uudistuksia ja aktiivista ulkopolitiikkaa muun muassa Algerian ja Kongon kysymyksissä, kun taas Senegalin johto halusi vaalia hyviä suhteita Ranskaan. Senegal julistautui itsenäiseksi elokuussa 1960, ja Malin liittovaltion sudanilaiset johtajat karkotettiin Dakarista Bamakoon. Liittovaltion hajoamisen seurauksena Sudanin tasavalta julistautui itsenäiseksi Malin tasavallaksi 22. syyskuuta 1960 .[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Novikov, S. S. & Ursu, D. P.: Istorija Mali v novoje i noveišeje vremja. Moskva: Vostotšnaja literatura, 1994. ISBN 5-02-017799-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ježegodnik Bolšoi sovetskoi entsiklopedii, s. 299. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1960. (venäjäksi)
- ↑ Britannica Book of the Year 1960: Feature Articles, s. 660. Encyclopaedia Britannica, 1960. (englanniksi)
- ↑ Novikov & Ursu, s. 141.
- ↑ Novikov & Ursu, s. 141–142.
- ↑ Novikov & Ursu, s. 142–143.
- ↑ Novikov & Ursu, s. 143.
- ↑ Novikov & Ursu, s. 143–146.
- ↑ Novikov & Ursu, s. 145–146.
- ↑ Novikov & Ursu, s. 147.
- ↑ Novikov & Ursu, s. 147–150.