Succès de scandale
Succès de scandale (ranskaa, suom. ”menestys skandaalista”) on nimitys taideteokselle tai muulle ilmiölle, josta tulee suosittu tai kuuluisa skandaalinkäryisen sisältönsä ansiosta.[3] Tällainen teos ei saavuta kuuluisuutta ja menestystä taiteellisten ansioittensa vaan herättämänsä kohun ansiosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö teos voisi olla onnistunut sisältönsä puolesta. Esimerkki laajaa arvostusta nauttivasta succès de scandalesta on Vladimir Nabokovin pedofiliaa käsittelevä romaani Lolita (1956).[4]
Ilmaisua käytettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1896.[3] Pariisissa kukoistanut Belle Époque (”kaunis aika”, 1871–1914) tuli kuuluisaksi succès de scandalen maineen saaneista taiteilijoistaan ja teoksistaan.lähde? Aikakauden kohuteoksista mainittakoon Pierre Louÿsin eroottinen runokokoelma Bilitisin laulut (1894)[5], Alfred Jarryn surrealistinen näytelmä Kuningas Ubu (1896)[6], Les Fauves (”villieläimet”) -taiteilijaryhmän näyttely Salon d'Automnessa (1905)[7] sekä Igor Stravinskyn primitivistinen baletti Kevätuhri (1913)[8]. Succès de scandaleksi on kuvailtu myös Richard Straussin oopperaa Salomé (1905),[9] joka perustui Oscar Wilden ranskankieliseen näytelmään (1893) ja sai ensi-iltansa Dresdenissä.
Esimerkiksi Kuningas Ubun ja Kevätuhrin kantaesitysten kerrotaan johtaneen valtaviin mellakoihin, kun sovinnainen porvariyleisö suuttui esitysten kokeellisesta muodosta ja moraalittomana pidetystä sisällöstä. Jälkeenpäin on kuitenkin kyseenalaistettu, tapahtuiko tällaista todellisuudessa lainkaan. Kyseessä vaikuttaisi olevan näkyvyyden toivossa kehitelty legenda, joka on vuosien mittaan saanut yhä mielikuvituksellisempia muotoja. Yleisö saattoi todellisuudessakin olla järkyttynyt ja huudella kesken esityksen, mutta väkivaltaisesta käytöksestä ei ole todisteita. Myytti avantgarden kuohuttavuudesta on tästä huolimatta ollut keskeinen osa lajityypin itseymmärrystä.[2][8]
Succès de scandalen kaltaista ajatusta heijastelee lausahdus ”kaikki julkisuus on hyvästä”, jonka väitetään olevan yhdysvaltalaisen liikemiehen P. T. Barnumin lanseeraama. Sitaatin alkuperästä ei kuitenkaan ole varmuutta. Käytännössä skandaalimainen julkisuus on nostanut Mae Westin ja Paris Hiltonin kaltaisia yksityishenkilöitä julkisuuteen, mutta toisaalta myös aiheuttanut suuria taloudellisia haittoja julkisuuskuvaansa varjeleville liikeyrityksille.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Why BLUE needs a Succès de Scandale Blue Marine Foundation. 16.2.2015. Viitattu 10.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Paavolainen, Pentti: Kuningas Ubun myytit ja totuus Helsingin Sanomat. 21.12.1996. Viitattu 10.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b succès de scandale noun Merriam-Webster. Viitattu 10.4.2020. (englanniksi)
- ↑ Baldick, Chrid: ”succès d’estime”, The Oxford Dictionary of Literary Terms. (3. painos, 384 sivua) OUP Oxford, 2008. ISBN 9780191018213 Google-kirjat (viitattu 10.4.2020). (englanniksi)
- ↑ Bessie, Alvah, C.: Pierre Louÿs’ The Songs of Bilitis, Translated from the Greek. (Kansipaperi, etusisäkansi.) Macy-Masius: New York, 1926. Internet Sacred Text Archive (viitattu 16.1.2020). (englanniksi)
- ↑ Smith, Susan Valeria Harris: Masks in Modern Drama, s. 1. Berkeley, Los Angeles, London: University of California Press, 1984. ISBN 9780520050952 Google-kirjat (viitattu 10.4.2020). (englanniksi)
- ↑ Clement, Russell T.: Les Fauves: A Sourcebook, s. xxiii. Greenwood Publishing Group, 1994. ISBN 9780313283338 Google-kirjat (viitattu 10.4.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Service, Tom: The Rite of Spring: 'The work of a madman' The Guardian. 12.2.2013. Viitattu 10.4.2020. (englanniksi)
- ↑ McCants, Clyde T.: Opera for Libraries: A Guide to Core Works, Audio and Video Recordings, Books and Serials, s. 86. McFarland, 2003. ISBN 9780786414420 Google-kirjat (viitattu 10.4.2020). (englanniksi)
- ↑ There is no such thing as bad publicity The Phrase Finder. Viitattu 10.4.2020. (englanniksi)