Stylianós Pattakós

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stylianós Pattakós
Στυλιανός Παττακός
Kreikan varapääministeri
13. joulukuuta 1967 – 8. lokakuuta 1973
Edeltäjä Grigórios Spantidákis
Seuraaja Adamántios Androutsópoulos
Kreikan sisäministeri
21. huhtikuuta 1967 – 25. elokuuta 1971
10. toukokuuta 1973 – 8. lokakuuta 1973
Edeltäjä Spýros Theotókis
Adamántios Androutsópoulos
Seuraaja Adamántios Androutsópoulos
Ioánnis Agathangélou
Henkilötiedot
Syntynyt8. marraskuuta 1912
Kourítes, Kreikka
Kuollut8. lokakuuta 2016 (103 vuotta)
Ateena, Kreikka
Ammatti sotilas
Puoliso Dímitra Pattakoú os. Nikolaḯdou
Lapset 2, tyttäret Róza ja Eiríni
Tiedot
Puolue EPEN
Tutkinnot Kreikan sotilasakatemia
Uskonto ortodoksisuus
Etnisyys kreikkalainen
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Kreikka
Palvelusvuodet 1930–1974
Sotilasarvo prikaatinkenraali
Taistelut ja sodat Italian–Kreikan sota
Kreikan taistelu
Kreikan sisällissota
Kreikan sotilasvallankaappaus 1967

Stylianós Pattakós (kreik. Στυλιανός Παττακός, 8. marraskuuta 1912 – 8. lokakuuta 2016) oli kreikkalainen prikaatinkenraali, joka oli yksi Kreikan sotilasjuntan johtajista vuosina 1967–1974.

Pattakós opiskeli Kreikan sotilasakatemiassa, ja palveli luutnanttina vuosien 1940–1941 Italian–Kreikan sodassa sekä majurina Kreikan sisällissodan aikaan 1946–1949. Hän kohosi sotilasurallaan prikaatinkenraaliksi.

Sotilasjuntan johtomiehiä huhtikuun 1967 vallankaappauksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Geórgios Papadópoulos (keskellä) yhdessä Stylianós Pattakóksen (vasemmalla) ja Nikólaos Makarézosin (oikealla) kanssa.

Stylianós Pattakós yhdessä Geórgios Papadópoulosin ja Nikólaos Makarézosin kanssa suunnitteli ja toteutti vallankaappauksen yöllä 21. huhtikuuta 1967. Pattakósin rooli kaappauksessa oli komentaa Ateenan lähellä olevat panssarijoukkonsa Ateenan kaduille.[1] Hänestä tuli tällöin valtaan nousseen Konstantínos Kólliasin hallituksen sisäministeri, joka johti poliittisten vastustajien pidätyksiä. Kuningas Konstantin II:n vastavallankaappauksen epäonnistuttua joulukuussa 1967 juntan johdossa tapahtui muutoksia pääministeri Kólliasin ja varapääministeri Grigórios Spantidákisin osoittaessa tukeaan kuninkaan toimenpiteelle. Heidät syrjäytettiin, ja Papadópoulosista tuli pääministeri ja Pattakósista varapääministeri.[2] Elokuussa 1971 juntan johtomies Papadópoulos järjesteli hallitustaan, ja tällöin Pattakós menetti sisäministerin tehtävän jatkaen kuitenkin varapääministerinä.[3]

Syrjään vallasta lokakuussa 1973

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papadópoulos oli ottanut entistä tiukemman otteen vallasta, ja lokakuun alussa 1973 hän syrjäytti vallankaappauksen tehneet kumppaninsa. Näin Pattakós kuten myös Makarézos jäivät uuden Spyrídon Markezínisin siviilihallituksen ulkopuolelle.[4] Tilanne ei ollut kuitenkaan Papadópoulosin hallussa, vaan vajaa kaksi kuukautta myöhemmin 25. marraskuuta 1973 hänet syöstiin vallasta toisen sotilaallisen ryhmän eli kenraalien ottaessa vallan Kreikassa.

Sotilasvalta päättyi Kyproksen kriisin myötä heinäkussa 1974. Valtaan nousi Konstantínos Karamanlís. Karamanlísin hallitus asetti juntan jäsenet syytteeseen 28. heinäkuuta 1975. Syytetyistä Papadópoulos, Pattakós ja Makarézos ottivat vastuun huhtikuun 1967 sotilasvallankaappauksesta.[5] Heidät tuomittiin 21 päivää kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen kuolemaan maanpetoksesta.[6] Pian tuomioiden julistamisen jälkeen Karamanlísin hallitus muutti ne elinkautiseksi vankeudeksi.[7]

Pattakós istui vankilassa 17 vuotta. Konstantínos Mitsotákisin hallitus vapautti hänet vankilasta 28. syyskuuta 1990 terveydellisistä syistä, ja hänet asetettiin kotiarestiin.[8]

Pattakós kuoli 8. lokakuuta 2016 104-vuotiaana. Hänen hautajaisensa pidettiin 11. lokakuuta 2016 Kreetalla. Kuolemasta uutisoitiin tällöin näkyvästi, ja niin monet ihmiset osallistuivat niihin.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kolmen upseerin triumviraati johti Kreikan vallankaappausta. Helsingin Sanomat, 23.4.1967, s. 31. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.2.2023.
  2. ↑ Papadopoulos ilmoitti vallankaappauksen kukistamisesta. Helsingin Sanomat, 15.12.1967, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.2.2023.
  3. ↑ Papadopoulos lujitti asemiaan. Helsingin Sanomat, 27.8.1968, s. 19. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.2.2023.
  4. ↑ Papadopoulos nimitti uuden pääministerin. Helsingin Sanomat, 2.10.1973, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.2.2023.
  5. ↑ Papadopoulos otti vastuun kaappauksesta. Helsingin Sanomat, 29.7.1975, s. 13. = HS Aikakone (vain tilaajille) Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.2.2023.
  6. ↑ Kreikan juntan johtokolmikolle kuolemantuomio. Helsingin Sanomat, 24.8.1975, s. 23. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.2.2023.
  7. ↑ Kreikan hallitus muuti juntan kuolemantuomiot. Helsingin Sanomat, 26.8.1975, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.2.2023.
  8. ↑ Kreikka armahtaa entisen sotilasjuntan johtajat. Helsingin Sanomat, 29.12.1990, s. 27. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.2.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Stylianós_Pattakós&oldid=22683029”