Strontiumperkloraatti
| Strontiumperkloraatti | |
|---|---|
_perchlorate.svg) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Sr(ClO4)2 |
| Moolimassa | 286,52 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Tiheys | 2,073 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 3060 g/l (25 °C)[2] |
Strontiumperkloraatti (Sr(ClO4)2) on strontium- ja perkloraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään pyrotekniikassa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa strontiumperkloraatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on ortorombinen[3]. Yhdisteestä tunnetaan myös useita kidevedellisiä muotoja kuten tri-, tetra- ja heksahydraatit (Sr(ClO4)2·3H2O, Sr(ClO4)2·4H2O ja Sr(ClO4)2·6H2O). Kidevesi poistuu rakenteesta kuumennettaessa. Aine liukenee runsaasti veteen ja lisäksi alkoholeihin. Strontiumperkloraatti on vahva hapetin.[1][2][4]
Strontiumperkloraattia valmistetaan strontiumkarbonaatin ja perkloorihapon reaktiolla tai hapettamalla strontiumkloraattia elektrolyyttisesti.[1][4][5]
- SrCO3 + 2 HClO4 → Sr(ClO4)2 + 4H2O + CO2
Strontiumperkloraattia käytetään pyrotekniikassa punaisen valon tuottamiseen ja hapettimena. Yhdistettä käytetään myös rakettien työntövoiman ohjaukseen.[1][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 85-86. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2023). (englanniksi)
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4-92. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1-4398-8049-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2023). (englanniksi)
- ↑ J. Hyoung, H. W. Lee, S. J. Kim, H. R. Shin & S.-T. Hong: Crystal structure of strontium perchlorate anhydrate, Sr(ClO4)2, from laboratory powder X-ray diffraction data. Acta Crystallographica E, 2019, 75. vsk, s. 447-450. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Jane Elizabeth Macintyre: Dictionary of inorganic compounds, s. 2898. (Nide 7) CRC Press, 1992. ISBN 9780412301209 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Helmut Vogt, Jan Balej, John E. Bennett. Peter Wintzer, Saeed Akbar Sheikh, Ptrizio Gallone, Subramanyan Vasudevan & Kalle Pelin: "Chlorine Oxides and Chlorine Oxygen Acids", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010.
- ↑ Ernst-Christian Koch: High Explosives, Propellants, Pyrotechnics, s. 873. Walter de Gruyter, 2021. ISBN 978-3-11-066052-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2023). (englanniksi)