Stridsvagn 103
| Stridsvagn 103 | |
|---|---|
 Stridsvagn 103C |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
 Ruotsi |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | |
| – putki edessä | 9,00 m |
| – pelkkä runko | 7,04 m |
| Leveys | 3,60 m |
| Korkeus | 2,14 m |
| Taistelupaino | 39 700 kg |
| Telaketjut | kaasuhydraulinen jousitus |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 60 km/h |
| Toimintasäde | 390 km |
| Pääase | 105 mm L/62 rihlattu tykki |
| Muu aseistus |
2×7,62 mm konekivääri 1×7,62 mm ilmatorjuntakonekivääri |
| Moottori | Boeing GT502 turbiinimoottori + Rolls-Royce K 60 dieselmoottori |
| – hevosvoimat | Turbiini: 300, Diesel: 240 hv |
| – kilowattia | Turbiini: 223, Diesel: 179 kW |
| Miehistö | 3 |
Stridsvagn 103 (Strv 103 tai S-Tank) oli ruotsalainen kylmän sodan aikainen taistelupanssarivaunu.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stridsvagn 103 tunnetaan erikoisesta muotoilustaan: siinä ei ole tykkitornia, minkä vuoksi koko vaunua piti liikutella tykillä tähdättäessä.[1] Tornittomuuden ansiosta vaunu on erittäin matala ja vaikeasti havaittava.[1] Muotoilunsa johdosta Stridsvagn 103 muistuttaa enemmän rynnäkkötykkiä kuin taistelupanssarivaunua. Stridsvagn 103:ssa on kaasuhydraulinen jousitus, joka mahdollistaa tykin korkeuskulman ja koko vaunun korkeuden säätämisen.[1] Vaunun keulassa on esiinkäännettävä puskulevy, jolla voitiin kaivaa tuliasema.[1] Stridsvagn 103 kykeni liikkumaan nopeasti eteen ja taakse.[1] Vaunun miehistön kolmesta jäsenestä kaikki pystyivät toimimaan ajajina ja kaksi ampujina.[1] Yksi miehistön jäsenistä oli vaunussa katse taaksepäin, mikä mahdollisti sujuvan ajamisen taaksepäin.[1]
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin puolustusvoimat ryhtyivät 1950-luvun puolivälissä valmistelemaan vanhan Centurion-vaunun korvaamista uudella. Landsverkin, Volvon ja Boforsin muodostama yhteenliittymä aloitti uuden panssarivaunun suunnittelun 1956. Se tunnettiin koodinimellä KRV. Siihen suunniteltiin 155 millimetrin sileäputkista tykkiä, mutta tämä olisi ollut kallis vaihtoehto. Stridsvagn 103:n ensimmäiset prototyypit valmistuivat 1961.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stridsvagn 103 oli Ruotsin armeijan käytössä vuodesta 1967 vuoteen 1997 asti.[1] Bofors valmisti näitä vaunuja 300 kappaletta vuosina 1966-1971.[2] Stridsvagn 103:n vanhennuttua 1990-luvulla Ruotsissa harkittiin käyttöiän pidentämistä vaunua modernisoimalla.[1] Hankkeesta kuitenkin luovuttiin, ja Stridsvagn 103 -vaunut korvattiin Leopard 2 taistelupanssarivaunuilla.[1]
Stridsvagn 103:a ei koskaan käytetty taistelukentällä, joten sen taistelukyky on jäänyt osoittamatta.[1] Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että kyseessä on ainut taistelupanssarivaunu, jossa ei ole kääntyvää tykkitornia. Vuonna 1967 norjalaiset vertailivat Stridsvagnia kahden viikon ajan saksalaiseen Leopard 1:een. Kävi ilmi, että Stridsvagnin miehistö havaitsi luukut suljettuina enemmän maaleja ja kykeni avaamaan tulen nopeammin kuin Leopardissa. Vuonna 1968 britit testasivat vaunua panssarikoulussaan Bovingtonissa ja totesivat tykkitornittomalla Stridsvagnilla olevan etumatka tornillisiin vaunuihin nähden.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot, Karisto Oy, Hämeenlinna, 2009, suom. Petri Kortesuo ISBN 978-951-23-5145-9 (s. 69)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stridsvagn 103 Wikimedia Commonsissa
