Strela-1

SA-9 Gaskin alias 9K31 Strela-1.

9K31 Strela-1 (ven. 9К31 "стрела-1" - nuoli, Nato-raportointinimi: SA-9 Gaskin) on neuvostoliittolainen kiinteästi ajoneuvoon asennettu ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Alun perin ohjustyyppiä kaavailtiin kevyenä ja kannettavana ns. MANPAD-järjestelmänä. Sen paikan otti kuitenkin Strela-2. Tämän ohjustyypin maaliin hakeutumisen järjestelmä oli aluksi, niin kutsuttu optinen valokontrasti-hakupää. Ohjuksen ammunta vaati visuaalisen näköyhteyden maaliinsa, lisäksi se oli sääolosuhteiden osalta erittäin vaativainen. Sittemmin siitä tehtiin enemmän infrapuna-hakeutuva. Panssariajoneuvoon asennettava Strela-1 otettiin tuotantoon 1966, hyväksyttiin palveluskäyttöön vuonna 1968. Strela-1M otettiin käyttöön vuoden 1970 lopulla sekä esiteltiin 1971. Puolalainen eversti Ryszard Kukliński paljasti muun ohella ohjusjärjestelmän tiedot Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lle.

Toimintamatka oli aluksi 4,2 km – mutta myöhemmät parannusversiot kykenevät 6 ja jopa 8 km toimintamatkaan. Enin toimintakorkeus on 3,5 km. Huippunopeus on 1,8 Machia. Omamassa on 32 kg, josta taistelulataus sisältää 2,6 kg. Ulkomitat ovat 120 mm ja 1 803 mm. Ohjusvaunun miehistön määrä on 3 henkilöä, ja lavetin ohjusmääräinen tuliannos oli 4 ohjusta. Parannuksia ja kehitystyötä läpikäynyt asetyyppi on edelleen käytössä 2010-luvun loppua lähestyttäessä. Ohjusjärjestelmää on myyty 20 maahan. Jossain määrin Strela-1:n paikan ovat ottaneet laajemman ulottuvuuden saavuttaneet, vuonna 1971 käyttöön hyväksytytty 9K33 Osa sekä 1976 Strela-10 -ohjusjärjestelmät.

Lähteet

• Strela-1 SAM Astronautix.com. Viitattu 6.2.2019. (englanniksi)
• Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa. Ilmatorjuntasäätiö/Gummerus, 2003. ISBN 951-95594-4-2.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Strela-1 Wikimedia Commonsissa