Strateginen isku
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Hölmö määritelmä (vain "vihollinen" voi tehdä?). Sisältö yhden yksityisajattelijan omaa spekulointia. |
Strateginen isku on vihollisen suorittama yllätykseen pyrkivä hyökkäys, jonka tarkoituksena on lamauttaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja tai sen puolustus. Tällä pyritään pakottamaan valtakunnan johto vihollisen haluamiin valintoihin. Strategisen iskun yhdeksi toteuttamistavaksi voidaan ajatella vihollisen täsmäpommituksin tukema helikoptereilla suoritettu maahanlasku, jonka jälkeen vihollisen erikoisjoukot miehittävät valtakunnan johtopaikat, radio- ja televisiokeskukset sekä energiahuolto- ja liikennekeskukset. Hyökkäyksen valmistelua on nykyään signaalitiedustelun vuoksi mahdotonta salata mutta sen kohdetta ja ajankohtaa ei välttämättä voida ennakoida.
Käsitteen käyttö suomalaisessa retoriikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolustuspoliittisessa merkityksessä Suomessa strategista iskua on käytetty lähinnä perusteluna reservin pienentämiseen ja uusien kalustohankintojen hyväksyttämiseen eduskunnassa Gustav Hägglundin komentajakautena ja sen jälkeen. Strategisen iskun onnistuminen riippuu siitä, miten esimerkiksi selustaan lasketut maahanlaskujoukot onnistutaan huoltamaan. Mikäli hyökkääjällä on hallussaan alueen ilmaherruus, voidaan kevyesti aseistettuja maahanlaskujoukkoja huoltaa. Jos taas ilmaherruutta ei onnistuta saavuttamaan, huolto rajoittuu ilmateitse suoritettaviin täydennyksiin, jolloin hyökkääjä ajan oloon jää puolustajan raskaammin aseistettujen joukkojen saartamaksi ja menettää toimintakykyään huollon katkettua. Puolustajalla on maahanlaskujoukkoja raskaampi aseistus, esimerkiksi kenttätykistöä kevein tai raskain haupitsein tai vaihtoehtoisesti panssarijoukkoja, joiden liikkuvuus on kenttätykistöä suurempi ja joita voidaan kenttätykistön tapaan käyttää hyökkäävän jalkaväkiyksikön tukena, mutta myös taistelevana osana esimerkiksi mekanisoituna taisteluosastona.