Stonewall Inn
| Stonewall Inn | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Greenwich Village, Manhattan, Yhdysvallat |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | Baari ja historiallinen HLBT-paikka (d) |
 Stonewall Inn |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
The Stonewall Inn New York Cityssä ja sen ympäristöt tunnetaan Stonewallina, joka oli näyttämö kuuluisille Stonewallin mellakoille vuonna 1969. Mellakat muistetaan HLBT-vapautusliikkeen alkulaukauksena. The Stonewall Inn'in osoite on Christopher Street, West 4th Street ja Waverly Place, Greenwich Village.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stonewall Inn sijaitsee osoitteessa Christopher Street 51 ja 53. Sen omisti useiden muiden kaupungin kapakoiden tavoin genovalainen perhe.[1] Vuonna 1966 kolme mafian jäsentä investoi 3 500 dollaria Stonewall Innin muuttamiseen homobaariksi, kun se oli aiemmin ollut heteroiden ravintola ja yöklubi. Kerran viikossa poliisi tuli keräämään rahalla täytettyjä kirjekuoria lahjuksina: Stonewall Innillä ei ollut alkoholin myyntilupaa.[2][3] Baaritiskin takana ei ollut lainkaan juoksevaa vettä, vaan käytetyt lasit pestiin vesisaaveissa ja otettiin välittömästi takaisin käyttöön.[4] Baarissa ei ollut hätäuloskäytäviä, ja käymälät menivät jatkuvasti tukkoon.[5] Vaikka baaria ei käytettykään prostituutioon, huumemyyntiä ja muita ”rahanliikkeitä” tapahtui. Stonewall Inn oli New Yorkin ainoa homomiehille tarkoitettu baari, jossa sai tanssia;[6] tanssiminen oli sen tärkein vetonaula sen jälkeen kun se oli avattu uudestaan homoklubina.[7]
Vuonna 1969 Stonewalliin saapuvaa vierailijaa tervehti ovivahti, joka tarkasti hänet ovessa olleen tirkistysreiän kautta. Alle 18-vuotiaat eivät lain mukaan saaneet juoda alkoholia, ja jotta siviiliasuiset poliisit (joita kutsuttiin nimillä ”Lily Law”, ”Alice Blue Gown” tai ”Betty Badge”[8]) eivät pääsisi epähuomiossa sisään, kävijöiden tuli olla ovimiehelle entuudestaan tuttuja tai heidän täytyi näyttää homoilta. Ovimaksu oli viikonloppuisin kolme dollaria. Niillä asiakas sai kaksi lippua, jotka sai vaihtaa kahteen juomaan. Asiakkaiden täytyi kirjoittaa nimensä kirjaan, jotta baarin voitiin todistaa olevan yksityinen ”bottle club”, mutta nimet olivat harvoin oikeita. Stonewallissa oli kaksi tanssilattiaa; sisältä baari oli maalattu mustaksi, minkä vuoksi se oli huomattavan pimeä, ja siellä oli sykkiviä geeli- tai mustavalolamppuja. Jos poliisin nähtiin tulevan paikalle, tavalliset kirkkaat valot laitettiin päälle merkkinä siitä, että kaikkien tuli lopettaa tanssiminen tai koskettelu.[8]
Baarin takaosassa oli pienempi huone, jossa ”queenit” kävivät; se oli toinen kahdesta baarista, joissa feminiiniset, meikkiä käyttäneet ja hiuksiaan tupeeranneet miehet voivat vierailla (tosin miesten vaatteisiin pukeutuneina).[9] Ovivahdit päästivät sisään vain muutamia transvestiittejä eli kokonaan naisten vaatteisiin pukeutuneita miehiä. Asiakkaat olivat ”98-prosenttisesti miehiä” mutta myös muutamat lesbot kävivät baarissa silloin tällöin. Nuoremmat kodittomat teini-ikäiset miehet, jotka nukkuivat viereisessä Christopher Parkissa, yrittivät usein päästä sisään, jotta baarin asiakkaat ostaisivat heille juomia.[10] Asiakaskunnan ikähaarukka ulottui myöhäisteini-ikäisistä alun kolmekymppisiin, ja valkoisia, mustia ja latinalaisamerikkalaisia asiakkaita oli yhtä paljon.[9][11] Ihmisten tasapuolisen sekoituksen, sijainnin ja tanssimisen vuoksi monet tunsivat Stonewall Innin kaupungin tärkeimpänä homobaarina.[12]
Poliisi teki homobaareihin usein ratsioita, joka baariin noin kerran kuussa. Monissa baareissa pidettiin ylimääräisiä alkoholijuomia salaisen paneelin takana tai autossa baarin lähistöllä, jotta liiketoiminta voitaisiin käynnistää mahdollisimman nopeasti uudelleen, jos alkoholia takavarikoitaisiin.[1] Baarien johto tiesi yleensä ratsioista etukäteen poliisin vihjeiden ansiosta, ja ratsiat tehtiin tarpeeksi varhain illalla, että toimintaa voitiin jatkaa poliisin lähdettyä.[13] Tyypillisen ratsian aikana valot laitettiin päälle, asiakkaat laitettiin seisomaan jonoon ja heidän henkilökorttinsa tarkastettiin. Ne joilla ei ollut henkilötodistusta ja ne jotka olivat kokonaan naisten vaatteissa pidätettiin; muiden annettiin lähteä. Jotkut miehistä, myös naisten vaatteisiin pukeutuneista, käyttivät sotilaspassiaan henkilötodistuksena. Naisilla tuli olla yllään ainakin kolme naisten vaatetta, muuten heidät pidätettiin. Myös baarien työntekijät ja johtajat tyypillisesti pidätettiin.[13] Aivan ennen kesäkuun 28. päivää 1969 paikallisiin baareihin tehtiin lukuisia ratsioita – Stonewall Inniin mellakoita edeltäneenä tiistaina[14] – ja Checkerboard, Tele-Star ja kaksi muuta klubia suljettiin Greenwich Villagen alueella.[15][16]
Stonewall Innin sijainnin, Christopher Streetin, mukaan on nimetty vuosittainen Christopher Street Day -tapahtuma ("CSD"). Näitä järjestetään lähinnä saksankielisissä maissa ja ne vastaavat muissa maissa järjestettäviä Pride-tapahtumia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Carter, David: Stonewall: The Riots that Sparked the Gay Revolution. St. Martin's Press, 2004. ISBN 0312342691
- Duberman, Martin: Stonewall. Penguin Books, 1993. ISBN 0525936025
- Teal, Donn: The Gay Militants. St. Martin's Press, 1971. ISBN 0312112793
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Duberman, s. 183.
- ↑ Duberman, s. 185.
- ↑ Carter, s. 68.
- ↑ Duberman, s. 181
- ↑ Carter, s. 80.
- ↑ Duberman, s. 182.
- ↑ Carter, s. 71.
- ↑ a b Duberman, s. 187.
- ↑ a b Duberman, s. 189.
- ↑ Duberman, s. 188.
- ↑ Deitcher, s. 70.
- ↑ Carter s. 74.
- ↑ a b Duberman, s. 192–193.
- ↑ Carter, s. 124–125.
- ↑ Teal, s. 4.
- ↑ 4 Policemen Hurt in 'Village' Raid: Melee Near Sheridan Square Follows Action at Bar. The New York Times, June 29, 1969, s. 33.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stonewall Inn Wikimedia Commonsissa
