Stjepan Radić
.jpg)
Stjepan Radić (11. heinäkuuta 1871 Desno Trebarjevo, Itävalta-Unkari – 8. elokuuta 1928 Zagreb, Jugoslavia)[1] oli kroatialainen poliitikko ja perustamansa Kroatian talonpoikaispuolueen johtaja. Hän oli merkittävä poliittinen hahmo 1920-luvun Jugoslaviassa ja vastusti vallan keskittymistä serbeille sekä vaati Kroatialle itsehallintoa. Hän kuoli sen jälkeen kun häntä oli ammuttu kesken parlamentin istunnon.
Radićin kuva on nykyään kahdensadan Kroatian kunan setelissä.[2]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Radić joutui jo nuorena konfliktiin Itävalta-Unkarin viranomaisten kanssa unkarilaisvastaisen esiintymisensä vuoksi. Hän perusti Kroatian talonpoikaispuolueen joulukuussa 1904 yhdessä veljensä Ante Radićin kanssa, joka oli julkaissut vuosina 1900–1904 Dom (”koti”) -nimistä lehteä.[3]
Radić ryhtyi maaliskuussa 1918 yhteistyöhön Zagrebiin perustetun kansallisen neuvoston kanssa, tavoitteenaan sellaisen eteläslaavien liittovaltion luominen, joka perustuisi serbien ja kroaattien tasavertaisuudelle ja turvaisi Kroatian itsehallinnon.[1] Hänet valittiin myös mainitun neuvoston jäseneksi. Kun Itävalta-Unkarin romahdettua syksyllä 1918 Serbian sijaishallitsija prinssi Aleksanteri tarjoutui uuden Jugoslavian valtion hallitsijaksi, Radić oli ainoa Zagrebin kansallisen neuvoston jäsenistä, joka vastusti ehdotusta. Radić kannatti mieluummin tasavaltaa kuin monarkiaa, mutta erityisesti hän vastusti Serbian pääministeri Nikola Pašićin politiikkaa, joka tähtäsi keskusjohtoiseen valtioon liittovaltion sijasta.[3] Koska Radić asettui vastustamaan uuden Jugoslavian hallitusta, hänet vangittiin vuosiksi 1919–1920.[1] Kroatian talonpoikaispuolue sai Kroatian alueella suuren kannatuksen perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaaleissa, mutta puolueen edustajat kieltäytyivät ottamasta vastaan paikkojaan kokouksessa. Pääministeri Pašić sai näin mielensä mukaisen perustuslain hyväksytyksi kesäkuussa 1921. Jugoslavian uuden parlamentin ensimmäisissä vaaleissa maaliskuussa 1923 Radićin puolue sai jälleen Kroatian alueella suurimman kannatuksen.[3]
Heinäkuussa 1923 Radić matkusti ulkomaille etsimään tukea Kroatian itsenäisyydelle. Hän joutui palaamaan tyhjin käsin elokuussa 1924, jolloin hänet vangittiin uudelleen.[1] Vangitsemisen syynä olivat hänen Moskovassa käymänsä neuvottelut Kroatian talonpokaispuolueen liittymisestä suunniteltuun kansainväliseen talonpoikaisinternationaaliin. Radićin puolue luopui vähitellen jarrutuspolitiikastaan ja ryhtyi osallistumaan parlamentin toimintaan. Pääministeriksi palannut Pašić yritti nujertaa kroaattien separatismin lakkauttamalla koko puolueen 1. tammikuuta 1925 ja vangituttamalla neljä päivää myöhemmin Radićin, jota syytettiin nyt maanpetoksellisesta toiminnasta kuningaskuntaa vastaan. Puolue kuitenkin säilytti kannatuksensa helmikuun 1925 vaaleissa. Tämän jälkeen syntyi yllättävä sovinto. Radić sai armahduksen heinäkuussa 1925 ja ilmoitti vapauduttuaan puoluetovereidensa kanssa tukevansa varauksetta kuningaskuntaa ja Karađorđevićin dynastiaa, minkä jälkeen Kroatian talonpoikaispuolue muodosti yhteishallituksen Pašićin kanssa.[3] Puolue kuitenkin palasi oppositioon vuonna 1927. Radić liittoutui nyt serbien itsenäistä demokraattipuoluetta johtaneen Svetozar Pribićevićin kanssa, ja heidän puolueensa ryhtyivät yhdessä vaatimaan Jugoslavian muuttamista liittovaltioksi.[1]
Murha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Radić haavoittui kuolettavasti 20. heinäkuuta 1928, kun serbien Radikaalin kansanpuolueen montenegrolainen kansanedustaja Puniša Račić ampui häntä kesken parlamentin istunnon Belgradin parlamenttitalossa. Samassa yhteydessä Račić surmasi myös kaksi muuta Kroatian talonpoikaispuolueen merkittävää edustajaa, Đuro Basaričekin sekä Radićin veljenpojan Pavle Radićin, ja haavoitti vielä kahta muuta. Stjepan Radić kuoli vammoihinsa kaksi viikkoa myöhemmin Zagrebissa. Hänen murhansa ajoi Jugoslavian poliittiseen kriisiin, jonka seurauksena kuningas Aleksanteri kumosi tammikuussa 1929 perustuslain ja perusti diktatorisen hallinnon.[2] Kroatian talonpoikaispuolueen johtajaksi tuli Radićin jälkeen Vladko Maček.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Stjepan Radić (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ a b Jean Lunt Marinovic: 80th Anniversary of Serbian Assassination of Croatian MPs in Belgrade (englanniksi) Croatian Viewpoint 2008. Viitattu 29.11.2013.
- ↑ a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1925), s. 1210 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 29.11.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stjepan Radić Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
