Stina Anderson
Kristina Amalia (Stina) Anderson (10. joulukuuta 1876 Björkäng, Länsi-Götanmaa - 31. elokuuta 1940 Skövde) oli ruotsalainen kirjoittaja ja virsirunoilija.
Hän oli maanviljelijän tytär. 14-vuotiaana hän sai tuhkarokon ja sen seurauksena hän sairastui vaikeaan nivelreumaan, joka sitoi hänet rullatuoliin ja vuoteeseen loppuelämäksi. Hän asui vuodesta 1910 lähtien sairaskodissa Skövdessä.[1]
Anderson koki tehtäväkseen lohduttaa toisia kärsiviä kertomalla omista kärsimyksistään. Hän kirjoitti runoja ja kertomuksia, joita hän sai julkaistua muun muassa Svenska Posten -lehdessä ja Bildjournalen-viikkolehdessä. Hän kävi kirjeenvaihtoa arkkipiispa Nathan Söderblomin kanssa ja tämä rohkaisi häntä kertomaan elämästään kirjan muodossa. Hän julkaisikin pari kirjaa 1920-luvun alussa (Prismor 1920 ja Livets innersida 1923)[2]. Samoihin aikoihin hän kirjoitti virren ”Att bedja är ej endast att begära” rukoussunnuntaina 1921, ilmauksena hänen sydämensä kokemuksesta. Runo julkaistiin Svenska Posten -lehdessä vuonna 1922.[1]
Andersonin runo on virsi 213 Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjassa. Siitä on Wilhelm Snellin tekemä suomenkielinen käännös ns. Luulajan virsikirjassa vuodelta 1972, virsi 337 "Ei rukous oo pelkkää anomista".[3] Nykyisessä Ruotsin kirkon virsikirjassa virren suomennos "Kun rukoilen, en pyydä ainoastaan" on Anna-Maija Raittilan tekemä vuodelta 1999.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 21. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
- ↑ Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 2 Psalmerna 205-429, s. 33. Wessmans musikförlag AB Visby, 2017. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (ruotsiksi)
- ↑ Ruotsin kirkon virsikirja. Kuninkaan käskystä toimitettu vuonna 1972. Verbum / Kyrkliga centralförlaget Tukholma, 1972.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
