Stig Ahlgren

Stig Ahlgren

Stig Johna Axel Ahlgren (23. tammikuuta 1910 Karlskrona – 19. toukokuuta 1996 Nynäshamn) oli ruotsalainen kirjailija, julkaisija, kirjallisuuskriitikko, kulttuurijournalisti ja väittelijä. Hän oli naimisissa näyttelijä Birgit Tengrothin kanssa vuosina 1944–1950^lähde?.

Ahlgren aloitti marxistisena kirjallisuuskriitikkona ja kritisoi kirjoissaan Orfeus i folkhemmet (1938) ja Veckopressen och folket (1940) sen ajan kaunokirjallisuudetta ja lehdistöä. Hän kirjoitti artikkeleita Malmössä ilmestyvään Arbetet-lehteen vuodesta 1937 ja oli tukholmalaisen Afton-Tidningen -lehden kulttuuritoimittaja vuosina 1942–1946.

Vuonna 1946 hänestä tuli hienostuneen Vecko-Journalen -aikakauslehden päätoimittaja. Siellä hän oli edukseen "nokkeluuden kuninkaana" ja purevien nerokkaiden muotoilujen takia Ruotsin ilkeimpänä kynäilijänä ja kirja-arvostelijana. Hän muun muassa sanoi Ruotsin akatemian silloisen vakinaisen sihteerin Karl Ragnar Gierowin olleen "vakava kuin sypressi".

Ahlgren oli 1960-luvulla kirjoittajana vähemmän aktiivinen osittain siksi, että hän muutti Ösmoohon lähelle Nynäshamnia yhdessä entisen vaimonsa Birgit Tengrothin kanssa. He olivat olleet naimisissa vuoteen 1950 saakka. Birgit oli sairas, ja Ahlgren hoiti häntä aina tämän kuolemaan asti 1983. Ahlgrenin viimeinen suuri teos oli elämäkerta ystävästään Karl Gerhardista. 1970-luvulla hän kirjoitti radioarvosteluja Svenska Dagbladetiin.^lähde?

Ahlgren kuoli 19. toukokuuta 1996 Nynäshamnissa 86-vuotiaana.

Gustaf von Platen, joka vuonna 1951 tuli Ahlgrenin jälkeen Vecko-Journalenin toimitusjohtajaksi, kuvasi Ahlgrenia kirjassaan Min vän Stig Ahlgren - kvickhetens konung (1997).

Teokset

• André Gide 1937
• Roger Martin du Gard 1937
• Orfeus i folkhemmet 1938
• Veckopressen och folket 1940
• Krusenstjerna-studier 1940
• Obehagliga stycken 1944
• Det kritiska uppdraget 1946
• Frackhataren 1952
• Inga blommor här 1955
• Lärdom och lättsinne 1964
• Boken om Karl Gerhard 1964
• Den okände Karl Gerhard 1966
• Insnöad 1977