Antimonihohde
(Ohjattu sivulta Stibniitti)
Antimonihohde | |
---|---|
Luokka | sulfidimineraalit |
Kemialliset ominaisuudet | |
Kemiallinen kaava | Sb2S3 |
Molekyylipaino | 339,70 g/mol |
Fysikaaliset ominaisuudet | |
Väri | lyijynharmaa |
Asu | pitkiä neulamaisia kiteitä, levymäisiä, kiteet taipuisia |
Kidejärjestelmä | rombinen |
Lohkeavuus | hyvä |
Kovuus Mohsin asteikolla | 2 |
Ominaispaino | 4,63–4,66 |
Optiset ominaisuudet | |
Kiilto | metallikiilto |
Läpinäkyvyys | läpinäkymätön |
Lähteet | |
Aiheesta muualla | |
Antimonihohde eli stibniitti (< lat. stibium "antimoni") eli antimoniitti[3] (Sb2S3) on antimonisulfidimineraali. Se on muodostunut kiteytymällä vesiliuoksista alhaisessa lämpötilassa. Se esiintyy usein kvartsin, dolomiitin, kalsiitin ja baryytin kanssa "valkoisissa" antimoni- ja hopeamineraalijuonissa. Antimonihohde on tärkein antimonimalmimineraali.[1]
Itämaiden naiset käyttivät antimonihohdetta kulmakarvojen maalaamiseen, jotta silmät näyttäisivät suuremmilta.[4] Antimonihohdetta on käytetty myös koruissa ja rahametallina.[5]
Nykyään antimonia käytetään raudan ruosteenestoon, maalien ja lakkojen valmistuksessa sekä suojautumisvärinä.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jones, Adrian: Kivet, s. 40. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6
- ↑ Barthelmy, David: Stibnite Mineral Data Webmineral.com. (englanniksi)
- ↑ a b Hintsanen, Päivi: Antimonihohde, Antimoniitti Coloria.net. Viitattu 27.7.2013.
- ↑ Anja Haavisto, Atso Hella, Osmo Hurmola & Vuokko Tuomi: Alkuaineiden kiehtova maailma. Otava, 1992. ISBN 951-1-12509-5
- ↑ Turunen, Mikko: Antimonihohde Geologia.fi. Luonnontieteellinen keskusmuseo / Geologian museo. Viitattu 27.7.2013.