Sten (konepistooli)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sten Mk.II / Mk. III / Mk. V
Tyyppi Konepistooli
Valmistaja Royal Small Arms Factory, BSA, ROF Fazakerley, ROF Theale, Lines Brothers Ltd, Long Branch sekä useita alihankkijoita jotka valmistivat yksittäisiä osia.
Valmistusmaa  Iso-Britannia
Valmistusvuodet 1941- Valmistuksen loppuminen riippuu mallista.
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 9×19 mm Parabellum
Aseen pituus 760 mm
Piipun pituus 196 / 196 / 198 mm
Paino (tyhjänä) 2,95 / 3,18 / 3,86 kg. Lukon paino noin 600 grammaa, äänenvaimennetussa Mk.II S-mallissa noin 450 grammaa.
Lipas Tankolipas
Kapasiteetti 32 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus 381 m/s
Tulinopeus (laukausta/min) 550 / 550 / 600 lks/min
Kanadalaisen Long Branch Arsenalin työntekijä esittelee Sten Mk. II -konepistoolia.

Sten on toisen maailmansodan aikana suunniteltu ja valmistettu brittiläinen konepistoolimalli. Se on toimintamekanismiltaan massasulkuinen, avoimelta lukolta kerta- ja sarjatulta ampuva ja 9×19 mm Parabellum/Luger-kaliiperinen. Sten-nimi tulee aseen pääsuunnittelijoitten, Ministry of Supplyn (varusteluministeriön) Woolwich Arsenalin suunnitteluosaston tarkastajan, majuri Reginald Sheperdin, valtion asetehtaan Royal Small Arms Factoryn (RSAF Enfield) vanhemman suunnittelijan, Harold Turpinin ja asetehtaan tunnuksen ENfield alkukirjaimista; aseen virallinen nimitys oli Machine Carbine N.O.T.40/1.[1][2]

Historiasta ja valmistuksesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan syttyessä Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien käytössä ei ollut konepistooleita, vaan ne oli torjuttu "gangsteri-aseina", joilla ei ole sotilaallista merkitystä.[3][4] Sodan alku kuitenkin osoitti konepistoolien tehokkuuden sotilasaseina ja niitten valmistus päätettiin aloittaa myös Britteinsaarilla, varsinkin koska muun muassa Thompson-konepistooleita oli saatavissa Yhdysvalloista vain pieniä eriä.[2]

Ensimmäinen englantilainen konepistooli Lanchester, oli tukin muotoa ja englantilaista pistimenkiinnikettä lukuun ottamatta saksalaisen Schmeisser MP28-II:n suora kopio: umpiteräksestä työstetty, hitaasti ja kalliisti valmistettava laatuase, jolla ei ollut mahdollista täyttää konepistoolien nopeaa ja suurta tarvetta.[2]

Tämän tarpeen täytti alkuvuodesta 1941 valmistunut[5] Sten, joka käytännössä on mahdollisimman yksinkertaisesti (vähimmillään 47 osaa[6]), halvalla (alkujaan 2,5 puntaa kappale[7]) ja nopeasti (noin viidessä miestyötunnissa) valmistettava MP28; jopa aseitten lippaat ovat vaihtokelpoiset keskenään. Myös Stenin lippaan sivukiinnitys periytyy saksalaisesta esikuvasta.[8]

Stenin ainoat koneistetut osat ovat aseen lukko ja piippu, koko muu ase on prässätty, hitsattu ja niitattu teräspellistä, joten pienetkin konepajat pystyivät valmistamaan aseen osia. Pääosa aseista valmistettiin tai koottiin alihankkijoiden toimittamista osista BSA:n tehtaassa Tyselyssä (pieni erä valmistettiin BSA:n Shirleyn tehtaassa ennen syksyä 1941) ja Royal Ordnance Factoryn tehtaalla Fazakerleyssä[1][9]. Stenien alkuperäisenä pinnoituksena saattoi olla sinistys, fosfatisointi tai maali.

Stenille alkuvaiheessa huonon maineen tuoneet toimintahäiriöt johtuivat suurelta osin lippaista, joitten valmistajat eivät välttämättä pysyneet annetuissa valmistustoleransseissa. Tämän vuoksi osa lippaista oli käyttökelvottomia ja osa toimi vain joissain aseissa. Toiminnan varmistamiseksi lippaat oli syytä koeampua ennen taistelukäyttöä. Eräs häiriöiden syy oli ampujan puutteellisesta koulutuksesta johtuva väärä ampumaote, jossa aseen tukikädellä pidettiin kiinni aseen lippaasta. Johtuen väljästä sovituksestaan lipas liikkui lipaskuilussa ja saattoi siten aiheuttaa syöttöhäiriön.[1]

Stenin lipas on kaksirivinen, mutta syöttää yksirivisesti, joten sen lataamisessa on käytettävä sitä tai jotain vastaavaa lipasta varten valmistettua lataustyökalua, jolla lippaassa jo olevia patruunoita painetaan alaspäin uutta patruunaa ladatessa. Ilman työkalua lippaaseen ei saa ladattua kuin alle kymmenen patruunaa lippaan jäykän jousen vuoksi.[9]

Stenin tähtäimenä on jyvä ja kiinteä reikähahlo, jotka on tarkkuutettu 100 jaardin (91,44 metrin) ampumamatkalle.[1][2]

Stenejä valmistettiin tiettävästi noin neljä miljoonaa kappaletta toisen maailmansodan aikana[1] Englannin lisäksi Kanadassa Long Branch Arsenalissa Long Branchissa, Ontariossa ja Uudessa-Seelannissa, joiden valmistamia Stenejä pidetään brittiläisiä laadukkaampina.[4]

  • Ensimmäistä kertaa Stenejä käyttivät taistelukäytössä kanadalaiset joukot Dieppen maihinnousussa 19. elokuuta 1942.[2]
  • Britannian armeija ryhtyi käyttämään aseissa 1950-luvulla ns. L-numerointia, ja Stenien tunnuksiksi tulivat L50 (Mk. II), L51 (Mk. III) ja L52 (Mk. V).[10]
  • Sten (lähinnä Mk. V) oli brittikäytössä 1960-luvulle asti, jolloin ne korvattiin Sterling-konepistooleilla.[1]

Käyttö ja huolto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sten Mk. II -konepistoolilla aseistautunut ranskalainen vastarintamies.
Sten Mk.II:n reikähahlo.

Sten ladataan vetämällä lukko taakse viritystapista niin pitkälle, että se lukittuu laukaisukoneiston viretukeen. Tämän jälkeen asetetaan lipas lipaskuiluun niin pitkälle, että se lukittuu paikalleen. Jos täytetty lipas asetetaan paikoilleen ennen lukon vetämistä taakse, vaarana on vahingonlaukaus sellaisessa tapauksessa, jossa lukko ei lukkiudukaan taka-asentoonsa (samoin kuin muissakin massasulkuisissa konepistooleissa). Stenissä on painonappi-tyyppinen tulenvalitsin, joka painettaessa oikealta puolelta (A, Automatic) kytkee aseen sarjatulelle, vasemmalta painettaessa (R, Repetition) kertatulelle. Aseessa on kaksi varmistustapaa: lukon ollessa etuasennossa viritystapin sisäänpainaminen lukitsee lukon paikalleen ja aseen ollessa viritetty viritystappi voidaan kääntää sen liikkumisurassa olevaan varmistusleikkaukseen.

Liipaisimesta vedettäessä lukko syöksyy eteenpäin jousensa työntämänä ja työntää patruunan lippaasta piipun panoskammioon, minkä jälkeen lukon etuseinässä oleva kiinteä nallipiikki sytyttää nallin. Patruunan lauettua painavan lukon ja sen jousen massainertia pitää hylsyn panoskammiossa niin kauan, että luoti on jättänyt piipun ja ruutipaine on laskenut turvalliselle tasolle. Tämän jälkeen lukko alkaa perääntyä vetäen hylsyn kannan uraan lukittuneella ulosvetäjänkynnellä hylsyn patruunapesästä ja ejektoriin osuttuaan heittää sen ulos hylsynpoistoaukosta. Lukko perääntyy takaisin viretuen virekynnykseen ja vaihtimen ollessa kertatuliasennossa jää siihen. Sarjatuliasennossa edellinen toistuu niin kauan kuin liipaisinta painetaan tai patruunat loppuvat lippaasta. Stenissä ei ole lukon aukipitosalpaa, joten lukko jää eteen patruunoitten loppuessa.[2]

Sten huoltopuretaan painamalla aseen rungon takaosasta ulkoneva nuppi sisäänpäin, liu'uttaen samalla aseen tukkia alaspäin irti aseesta. Rungon sisässä olevaa "korkkia" kierretään vastapäivään ja poistetaan rekyylijousenkaran ja rekyylijousen kanssa.

Lukkoa vedetään taaksepäin viritystapin uran varmistusleikkaukseen asti, kierretään varmistusleikkaukseen päin ja vedetään viritystappi irti lukosta. Lukko liu'utetaan ulos rungosta.

Mk.II:n piippu voidaan poistaa kiertämällä ensin lipaskuilu ala-asentoonsa, painamalla piipun lukitussalpaa ja ruuvaamalla piippu vaippoineen irti rungosta.

Ase kootaan päinvastaisessa järjestyksessä.[11][12]

Mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sten Mk.V:llä aseistautuneita brittilaskuvarjojääkäreitä Normandiassa 1944
Sten-konepistooli, äänenvaimennettu malli Mk. II S

Steniä tehtiin vuodesta 1941 viitenä, lähinnä tukiltaan ja pieniltä yksityiskohdiltaan toisistaan eroavina versioina:

  • Mk.I - Ensimmäinen tuotantomalli, jossa on koko piipun mittainen suojavaippa, liekinsammutin, puinen etutukki ja lipaskuilun alla ylöstaitettava puinen etukahva. Aseeseen tehtiin kahta tukkimallia: No. 1 Mark I, teräksinen "luurankotukki", jossa on pistoolikahvassa puutäyte, ja No. 2 Mark II, teräksinen putkitukki. Pituus 895,4 mm, paino 3,541 kg.[1][2]
    • Mk.I* - Edellisen yksinkertaistettu versio ilman liekinsammutinta ja etutukkia, ja yleensä myös ilman etukahvaa.
  • Mk.II - Yleisin malli, valmistettu noin 2 miljoonaa kappaletta. Piipun puoliväliin ulottuva rei'itetty suojavaippa, aiempaa yksinkertaisemmat tukkimallit. Sen lipaskuilun voi kiertää alaspäin hylsynpoistoaukon suojaamiseksi esimerkiksi hiekalta - tällöin aseella ei kuitenkaan voi ampua, vaan lipaskuilu on kierrettävä takaisin normaaliasentoon. Malli oli vastarintaliikkeitten suosiossa, koska sen pystyi nopeasti purkamaan kolmeen, helposti vaikkapa takin alle tai laukkuun piilotettavaan osaan.[1]
    • Mk.II S - Edellisen äänenvaimennettu versio, ensimmäinen sarjavalmistettu äänenvaimennettu konepistoolimalli. Siinä on vakiomallia lyhyempi piippu ja toiminnan varmistamiseksi myös kevyempi lukko. Vaimentimen nopean kuumenemisen vuoksi aseella voi käytännössä ampua vain kertatulta ja vaimentimen takaosa on peitetty markiisikankaisella kädensuojalla. Tähän malliin valmistettiin pronssista valettuja lukkoja, joitten tarkoitus oli vaimentaa aseen lukon sulkeutumisen aiheuttamaa ääntä, mikä saattoi olla kuuluvampi kuin varsinaisen laukauksen aiheuttama ääni[9]. Pituus 939,8 mm, piipun pituus 91,7 mm, paino 3,395 kg.[1]
  • Mk.III - Luultavasti halvimmalla valmistettu, Lines Brothers-lelutehtaan suunnittelema malli. Rungon kanssa samaa putkea oleva koko piipun mittainen suojavaippa, runkoon kiinni hitsattu lipaskuilu. Toisin kuin aiemmissa malleissa sen piippua ei voi irrottaa huoltopurun yhteydessä.[1][2]
  • Mk.IV - A- ja B-malleina vain noin 2 000 kappaletta valmistettu, erikoisjoukoille tarkoitettu lyhennetty malli, jota ei tiettävästi otettu palveluskäyttöön.[1]
  • Mk.V - Viimeinen perusmalli. Umpipuinen tukki, puinen erillinen pistoolikahva, alkuvalmistuserissä myös puinen etukahva piipun alla, jyvän suojakorvakkeet ja pistimen kiinnikkeet.[1][2] Tämä versio oli brittiläisten laskuvarjojääkärien käyttämä ase, sillä sen sai helposti mukaan hypättäessä.
    • Mk.VI - Edellisen äänenvaimennettu versio. Vaimentimen takaosa on kuumenemisen vuoksi peitetty markiisikankaisella kädensuojalla.

Stenin kopioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolalainen "Sten"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Błyskawica-konepistoolilla aseistettu Armia Krajowan sotilas Varsovan kansannousun aikaan syksyllä 1944.

Puolan vastarintaliikkeelle Armia Krajowalle Stenejä toimitti brittien vakoilu- ja sabotaasiyksikkö Special Operations Executive (SOE) ja Puolan pakolaisarmeija Cichociemni. Vastarintaliikkeelle toimitettiin vuosien 1942 ja 1944 välillä arviolta 11 000 Sten Mk. II:ta. Sen lisäksi, aseen yksinkertaisen rakenteen vuoksi, ainakin 23 maanalaista asepajaa alkoi valmistaa aseen kopioita Puolassa. Jotkut tekivät aseesta tarkkoja kopioita, toiset niin sanottua Polski Steniä. Ne Polski Stenit, jotka tehtiin Varsovassa Ryszard Białostockin komentamalle vastarintayksikölle, valmistettiin tarkoitukseen muunnetuista, muihin tarkoituksiin valmistetuista osista ja leimattiin englantilaisilla leimoilla aseitten paikallisen alkuperän salaamiseksi. Puolassa tehtiin myös muunnettua, löyhästi Steniin perustuvaa Błyskawica-konepistoolia.[4]

Ranskalainen R5

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalainen lentokonemoottorien ja moottoripyörien valmistaja Gnôme et Rhône valmisti vuonna 1944 Stenistä arviolta 20 000 kappaletta R5 (Pistolet-mitrailleur de 9mm. STEN R. 5 (Gnome & Rhone).) -nimistä kopiota. Suurimmat erot Mk.II -malliin verrattuna olivat kokonaan puinen tukki ja lipaskuilun kohdalle rungon alle kiinnitetty puinen etukahva, hyvin lyhyt piipun suojavaippa, sekä lukon viritysuran etuosaan tehty leikkaus, jolla lukon voi lukita etuasentoonsa.[13]

Saksalaisia "Stenejä"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gerät Potsdam Mauser alkoi valmistaa vuoden 1944 lopulla täydellistä kopiota Sten Mk. II:sta soluttautumis- ja sabotaasiyksiköiden käyttöön. Aseen peitenimeksi annettiin Gerät Potsdam. Sitä valmistettiin noin 28 000 kappaletta.[14]
  • MP 3008 Vuonna 1945 saksalaiset etsivät helposti valmistettavaa konepistoolia Volkssturm-kodinturvajoukoille. Mauser valmisti tarkoitukseen MP 3008:ksi nimettyä Sten-kopiota, jonka lipaskuilu oli alkuperäisestä poiketen aseen alla. Asetta valmistettiin noin 10 000 kappaletta ennen sodan loppua.[14]

Sten Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen armeija vaihtoi 1950-luvun lopulla Interarms-yhtiön kanssa erän vanhentuneita ja sotasaalisaseita 75 000 kappaleen erään enimmäkseen Mk.III Stenejä, jokaisen aseen mukana tuli myös viisi lipasta. Stenit peruskorjattiin Suomessa Kuopion asevarikolla, niiden vääntyneet osat oiottiin, niihin tehtiin hihnalenkit, ulosheittäjän kärki muotoiltiin suomalaisen patruunan mukaiseksi, patruunapesää pidennettiin ja aseet sinistettiin. Peruskorjauksen jälkeen ne varastoitiin liikekannallepanon varalle. Niitä käytettiin palveluskäytössä vähäisessä määrin, lähinnä harjoitusaseina, esimerkiksi taistelusukeltajilla. Suomen armeijan nimike niille oli 9.00 kp Sten II ja 9.00 kp Sten III. Aseet jäivät pois koulutuskäytöstä pääosin jo 1970-luvulla.

Triviaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sten-konepistoolista esitetään usein väitteitä, joilla harvoin on mitään todellisuuspohjaa. Yleensä kyse on niin sanotusta tornihuhusta. Erään, ehkä useimmin toistetun paikkansapitämättömän väitteen mukaan Stenistä olisi valmistettu mallia, jossa ei ollut vaihdettavaa lipasta, eli ase olisi tyhjäksiampumisen jälkeen heitetty pois. Näin olisi tehty etenkin Normandian maihinnousussa, jossa sotilailla olisi ollut käytössään useita Stenejä. Tyhjentynyt, upottavalle hiekalle heitetty ase olisi myös toiminut kantoalustana jalkaväkeä seuranneelle moottoroidulle joukolle.

Pienen kokonsa ja omalaatuisen muotonsa vuoksi Sten oli kommandojoukkojen, partisaanien ja laskuvarjojääkärien suosiossa. Sillä oli helppoa ampua makuulta ja se oli helppo kätkeä. Sten oli myös mahdollista kiinnittää reiteen tai brittiläiseen X-Type -laskuvarjon valjaisiin hypättäessä lentokoneesta, ja näin saada välittömästi taisteluvalmiiksi laskeutumisen jälkeen. Myös liitokonejoukot suosivat Steniä.

Yhdysvalloissa Sten-konepistoolista sen sijaan on valmistettu ampuma-aselain porsaanreikää hyväksikäyttäen ns. "kuularuisku" (sputter gun). Konepistoolista poistettiin liipaisinkoneisto kokonaan ja ase laukaistiin vetämällä viritystappi taakse ja päästämällä se vapaaksi, jolloin ase ampui koko lippaan tyhjäksi sarjatulella kerralla. Tämänkaltaiset aseet kiellettiin välittömästi aseen tultua viranomaisten tietoon.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sten (konepistooli).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sten_(konepistooli)&oldid=22529422”