Stefan Dragutin

Fresko Stefan Dragutinistä. Pyhän Achilluksen kirkko, Arilje.

Stefan Dragutin (serb. Стефан Драгутин, noin 1244 – 1316) oli keskiaikainen Serbian kuningas, joka toimi kuninkaana vuodet 1276–1282. Hän kuului Nemanjić-hallitsijasukuun.

Stefan Dragutin oli kuningas Stefan Uroš I:n ja ranskalaisen kuningatar Helena Anžujskan (Anjou) vanhin poika.

Hänen hallituskautensa jäi melko lyhyeksi: hän mursi jalkansa metsästysonnettomuudessa kuusi vuotta hallittuaan ja piti sitä jumalallisena varoituksena ja pahana enteenä, mikä yhdessä muiden tekijöiden kanssa johti hänen luopumiseensa nuoremman veljen Milutinin hyväksi vuonna 1282. Dragutin ei kuitenkaan hävinnyt poliittiselta näyttämöltä, sillä hän oli säilyttänyt läänitysmaita sekä Unkarin että Serbian alueelta valtion luoteisosassa, johon kuuluivat Mačva, Srem ja strateginen kaupunki Belgrad, osa Itä-Bosniaa ja Sumadijaa sekä muilta alueilta etelämpänä.

Kuningas Stefan Dragutin luopui Uroš I:n keskittämispolitiikasta ja luovutti aatelistolle suuret alueet läänityksinä. Hän kannatti vahvoja siteitä länteen yleensä ja Unkarin hoviin erityisesti. Suhde omaan veljeen oli myrskyisempi. He tekivät kuitenkin yhteistyötä useissa suurissa tavoitteissa, mukaan lukien eteneminen Bysanttia vastaan ​​Makedoniassa vuosina 1283–1284. Merkittäviä ovat myös Dragutinin solmimat suhteet bosnialaisten naapureidensa kanssa.

Pian äitinsä kuoleman vuonna 1314 jälkeen Dragutin vetäytyi luostariin, harjoitti hyvin askeettista elämäntapaa, ja kuoli pian sen jälkeen. Hänen perintöönsä kuuluu upeita luostareita, esimerkiksi Arilje.

Hänen seuraajansa Serbian kuninkaana oli Stefan Uroš II Milutin.