Stefan Banach

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stefan Banach

Stefan Banach Pl-Stefan_Banach.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (30. maaliskuuta 1892 Krakova31. elokuuta 1945 Lvov)[1] oli puolalainen matemaatikko.[2][3] Äiti Katarzyna Banach oli kotiapulaisena itävaltalaisen upseerin perheessä. Isä, Nowy Targ'in alueelta kotoisin oleva Stefan Greczek, puolestaan palveli samaisen upseerin sotilaspalvelijana. Sotilasasemansa vuoksi isä ei kuitenkaan voinut mennä naimisiin pojan äidin kanssa. Poika oli nuoruusvuotensa kasvattina pesulayrittäjän perheessä.

Vuosina 1910–1914 Stefan Banach opiskeli Lvov'in Polyteknillisessä yliopistossa. Hän oli kiinnostunut matematiikasta, mutta kouluaikoinaan oli tullut sellaiseen ajatukseen, että matematiikassa uusia löytöjä ei enää voinut tehdä ja suuntautui siksi tekniikkaan, kun siinä voi ainakin soveltaa matematiikkaa. Banach ehti suorittaa puoli-diplomin, mutta ensimmäisen maailmansodan alettua yliopisto suljettiin ja hän joutui palaamaan Krakovaan kasvatusperheensä luokse.

Krakovassa hän elätti itsensä yksityisopetuksella sekä opiskeli samalla matematiikkaa omin päin ja yhdessä muutaman ystävänsä kanssa. Vuonna 1916 Banach tapasi sattumalta puistossa matemaatikko Hugo Steinhausin, josta seuraavana vuonna tuli professori Lvov’in yliopistoon. Steinhaus vitsailikin jälkeen päin, että tämä kohtaaminen oli hänen suurin tieteellinen löytönsä.

Seuraavat vuodet olivat vielä sekavaa aikaa Puolan ja Ukrainan välisen ja sitten Puolan ja Venäjän neuvostovallan välisen sodan takia. Vasta vuonna 1920 tilanne rauhoittui. Steinhaus siirtyi Lvov’ista Jan Kazimierz yliopiston professoriksi, mutta sitä ennen hän ehti järjestää Banach’in Lvovin Polyteknilliseen yliopistoon sikäläisen professorin assistentiksi.

Saamatta koskaan diplomitutkintoa valmiiksi, Banach suoritti tohtorintutkintonsa Jan Kazimierz Yliopistoon muutamassa kuukaudessa vuonna 1920 ja tuli kaksi vuotta myöhemmin sinne professoriksi. Steinhaus’ista ja Banachista tuli merkittävän Lvov’in matemaatikkokoulukunnan johtajia.

Banach avioitui vuonna 1920 ja hänen pojastaan, myös Stefan (1922–1999), tuli merkittävä neurokirurgi Varsovan Lääketieteellisessä Akatemiassa.

Sotienvälinen kausi oli Banachin elämän parasta aikaa. Silloin hän pystyi keskittymään pelkästään matematiikkaan. Banach oli seurallinen ja viihtyi ystävien ja varsinkin lahjakkaiden nuorten matemaatikkojen seurassa. Skotlantilaisesta kahvilasta Lvov'issa tuli tunnettu matemaatikkojen kohtaamispaikka.

Banach oli keskeisiä lineaaristen vektoriavaruuksien teorian kehittäjiä ranskalaisen Maurice Fréchet'n ohella. Banachin mukaan on nimetty täydellinen, lineaarinen normiavaruus eli Banachin avaruus. Sellainen Banach avaruus, joka samalla on yksikköalkion sisältävä algebra (tietyillä avaruuden normille asetetuilla ehdoilla), on puolestaan Banachin algebra. Yhteisesti Banachin ja Steinhausin nimillä kulkee eräs tärkeä Banachin avaruudesta normitettuun lineaariavaruuteen määritellyn operaattorijoukon tasaista rajoittuneisuutta koskeva teoreema.

Kun Saksa hyökkäsi vuonna 1939 Puolaan, niin Neuvostoliitto valtasi Puolan itäosat. Lvov jäi silloin neuvostovyöhykkeelle. Neuvostomiehityksen aikana 1939–1941 Banach’ia kunnioitettiin myös miehittäjän taholta. Hänestä tuli mm. Ukrainan Tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen ja Ukrainan yliopiston dekaani. Natsimiehityksen aikana 1941–1945 onni kääntyi ja Banach joutui Weigel instituutille täinsyötiksi, kun tarkoituksena oli kehittää Wehrmacht’ille pilkkukuumerokotusta. Kun neuvostoliittolaiset palasivat Lvov’iin Banach sai asemansa takaisin, mutta silloin hän oli jo kovin sairas ja menehtyi elokuun 31. päivänä 1945.

  • Duda, Roman: Facts and Myths about Stefan Banach, European Mathematical Society, Newsletter No. 71 March 2009.
  • Simmons, G. F.: Introduction to Topology and Modern Analysis, McGraw-Hill Book Company, Inc.
  • Tietosanakirja Facta (vain viittaus Puolan historiaan vuosilta 1939–41)
  1. Stefan Banach
  2. Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 40. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0
  3. Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa II, s. 874. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-158-6