Stauntonin gambiitti
Stauntonin gambiitti | |
---|---|
Siirrot | 1.d4 f5 2.e4 |
ECO | A82-83 |
Nimen alkuperä | Howard Staunton |
Avausperhe | Hollantilainen puolustus |
Chessgames.com opening explorer |
- Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.
Stauntonin gambiitti on shakkiavaus, joka alkaa normaalisti siirroilla
- 1.d4 f5
- 2.e4
Toinen siirtovaihtoehto on transponoituminen Fredin puolustuksesta (1.e4 f5). Tämä on tosin todella harvinaista, sillä valkea saavuttaa ison edun lyömällä mustan f-sotilaan siirrolla 2.exf5.
Stauntonin gambiitti on nimetty brittiläisen shakinpelaajan Howard Stauntonin mukaan. Staunton käytti avausta muun muassa pelissään Bernhard Horwitzia vastaan vuonna 1846.[1]
Stauntonin gambiitti on valkean kuudenneksi suosituin vastaus hollantilaiseen puolustukseen.[2] Siirron 2.e4 ideana on uhrata sotilas ja käyttää hyväksi mustan kuningassivustan heikkoutta, etenkin f-sotilaan puuttumista.
Musta voi hylätä gambiitin siirtymällä siirrolla 2...d6 Baloghin puolustukseen tai siirrolla 2...e6 Kingstonin puolustukseen. Nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja kuin gambiittisotilaan vastaanottaminen.[3]
Hyväksytyssä jatkossa valkea jatkaa useimmiten 3.Rc3, mutta myös varhainen f3 on mahdollinen.[4] Avauksen pääjatko on 3.Rc3 Rf6 4.Lg5. Jatkoon sisältyy ansa, jos musta koittaa säilyttää sotilaansa hän jää lopulta itse sotilaan tappiolle: 4...d5? 5.Lxf6 exf6 6.Dh5+ g6 7.Dxd5 Dxd5 8.Rxd5 ja valkea voittaa sotilaan ratsuhaarukalla. Parempi jatko mustalle onkin esimerkiksi 4...Rc6 5.d5 Re5 6.Dd4 Rf7 tai 4...Rc6 5.Lxf6 exf6 6.Rxe4, jolloin valkea saa sotilaan takaisin, mutta mustalla on lähettipari ja varma asema.