Staphylococcus aureus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Staphylococcus aureus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Bakteerit Bacteria
Kunta: Bakteerit Eubacteria
Pääjakso: Firmicutes
Luokka: Basillit Bacilli
Lahko: Lactobacillales
Heimo: Staphylococcaceae
Suku: Staphylococcus
Laji: aureus
Kaksiosainen nimi

Staphylococcus aureus
Rosenbach, 1884

Katso myös

  Staphylococcus aureus Wikispeciesissä
  Staphylococcus aureus Commonsissa

Staphylococcus aureus on stafylokokkeihin kuuluva kokkibakteeri. Sen genomi koostuu noin 2 600 geenistä ja 2,8 miljoonasta emäsparista. Koska Staphylococcus-suvussa on hyvin vähän muita mainittavia patogeeneja, S. aureusta kutsutaan puhekielessä usein vain stafylokokiksi. S. aureus esiintyy yleisesti ihmisten ja eläinten iholla ja limakalvoilla, jolloin se on kantajalleen vaaraton. Se kuitenkin kykenee aiheuttamaan sairastumisen niin perusterveelle kuin vastustuskyvyltään heikentyneelle ihmiselle. S. aureus aiheuttaa hyvin monipuolisesti erilaisia infektioita lievistä ihotulehduksista aina hengenvaarallisiin tauteihin, kuten keuhkokuumeeseen, endokardiittiin, bakteremiaan ja osteomyeliittiin.[1] S. aureus liitetään usein myös lääkinnällisiin laitteisiin liittyviin infektioihin.[2]

Useimmille antibiooteille vastustuskykyisistä S. aureus -kannoista käytetään nimitystä MRSA (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus). MRSA-kannoilla on keskeinen rooli varsinkin sairaalainfektioiden aiheuttajina.[1] MRSA-bakteerikannat ovat yleistyneet kaikkialla maailmassa 1990-luvulta lähtien.[3] Tämän antibioottiresistenssin syy on S. aureuksen kromosomissa oleva mecA-geeni, joka tuottaa bakteerin pintaan erityistä penisilliiniä sitovaa proteiinia. Mekanismi poikkeaa olennaisesti muilla bakteereilla esiintyvästä mikrobilääkeresistenssistä.[1]

Ennen ensimmäisten antibioottien käyttöönottoa invasiiviseen S. aureus -infektioon liittyi noin 90 prosentin kuolleisuus[3]. Se on edelleen ihmiskunnan merkittävimpiä taudinaiheuttajia ja oli vuonna 2019 kaikkein useimmin kuolemaan johtaneen bakteeri-infektion aiheuttaja maailmassa. Sen aiheuttamien infektioiden ikävakioitu kuolleisuus on 10,8–19,4 kuolemaa 100 000 ihmistä kohti vuodessa. Vuonna 2019 maailmanlaajuisesti arviolta 1 105 000 ihmistä menehtyi S. aureuksen aiheuttamaan infektioon.[4]

Tarttuminen ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Staphylococcus aureus elää osana normaaliflooraa nisäkkäiden ja ihmisten iholla, nielussa, nenässä, ulosteessa, suussa, limakalvoilla ja käsissä. Eläimistä ainakin koira, kissa, hevonen ja kana voivat toimia S. aureuksen kantajina ja siirtää tartunnan toisiinsa tai ihmisiin[3]. Eläimissä esiintyvät S. aureus -kannat eroavat ihmiselle tyypillisistä kannoista. Suurin piirtein joka toinen ihminen kantaa tätä bakteeria. Bakteeri tarttuu oireettomalta kantajalta pisara- tai kosketustartuntana. Sairastumisen yhteydessä bakteerit ovat lähes aina peräisin potilaasta itsestään.[1]

Staphylococcus aureus tuottaa useita erilaisia bakteerin ulkopuolelle erittyviä entsyymejä ja toksiineja. Erityisesti se kykenee tuottamaan joukkoa enterotoksiineiksi kutsuttuja myrkkyjä, jotka eivät tuhoudu kuumentamalla, vaikka bakteerit itsessään kuolisivatkin. Elintarvikkeisiin joutuessaan enterotoksiinit tekevät niistä käyttökelvottomia.[1]

S. aureus suosii isäntäeläimiä, joilla on korkeahko ruumiinlämpö. Se kasvaa sekä hapellisissa että hapettomissa olosuhteissa sekä myös hyvin kuivissa paikoissa. Lisäksi bakteeri kestää korkeita suolapitoisuuksia. Staphylococcus aureus voi lisääntyä ja tuottaa myrkkyjä suurella lämpötila- ja pH-alueella.

Staphylococcus aureus on yksi bakteerilajeista, joille on ominaista muodostaa biofilmejä eli jollain pinnalla eläviä mikrobiyhteisöjä. Biofilmin muodostus alkaa ensimmäisten bakteerien pintaan kiinnittymisellä, jonka jälkeen biofilmiin syntyy useita bakteerikerroksia.[5] Nämä bakteerikerrokset ovat bakteerien tuottaman solunulkoisen matriksin peittämiä.[5] Biofilmissä olevat bakteerit ovat planktonisia eli irrallisia bakteereita resistentimpiä antibiootteja sekä isännän immuunipuolustusta vastaan.[2] Tämän vuoksi infektiot, joissa S. aureus on muodostanut biofilmin, ovat pitkäaikaisia ja vaikeita hoitaa.[2] S. aureus -bakteerin aiheuttamia biofilmi-infektioita tavataan lääkinnällisten laitteiden, kuten tahdistinten tai stenttien pinnalta.[2] Lisäksi biofilmi voi muodostua esimerkiksi luun pinnalle aiheuttaen osteomyeliittiä eli luutulehdusta tai suussa paradontiittiä. [2]

S. aureus -bakteerin aiheuttamien biofilmi-infektioiden hoitoa vaikeuttaa antibioottien heikko kyky tunkeutua biofilmiin.[6] Tämän vuoksi biofilmin syvempien kerrosten bakteerit eivät saa riittävän suurta annosta antibioottia inaktivoituakseen. [6] Toinen syy, joka vaikeuttaa biofilmien hoitoa antibioottien avulla, on biofilmissä olevien bakteerien alhainen metabolinen aktiivisuus.[7] Antibioottien vaikutuskohteena bakteereissa on usein jotkin soluprosessit tai metaboliset reitit.[7] Mikäli aktiivisuus näissä on alhaista, ei antibiootti pääse vaikuttamaan.[7] Lisäksi useille antibiooteille resistentit MRSA kannat ja antibioottiresistenssigeenien horisontaali siirtyminen biofilmin bakteerien välillä vaikeuttaa S. aureus -bakteerin aiheuttamien biofilmi-infektioiden hoitoa.[8]

Ruokamyrkytys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oireet ja itämisajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Staphylococcus aureus tarttuu ruokaan yleensä käsistä tai hiuksista. Myös ruoan säilyttäminen väärissä olosuhteissa, kuten liian lämpimissä ja kosteissa voi levittää bakteerin ruokaan.

Mikäli Staphylococcus aureus -bakteerin tuottama myrkky pääsee ruoan mukana mahalaukkuun ja aiheuttaa ruokamyrkytyksen, ilmaantuvat ensimmäiset oireet yleensä 1–6 tunnin kuluttua. Itämisaika voi kuitenkin vaihdella puolesta tunnista kahdeksaan tuntiin.

Oireita ovat:

Oireiden voimakkuus ja kesto riippuvat kehoon joutuneen myrkyn määrästä, mutta suurimmalla osalla sairastuneista oireet ovat lieviä. Yleensä tauti paranee muutaman vuorokauden sisällä.

Tartunnan ennaltaehkäisy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartuntoja ehkäiseviä tekijöitä ovat:

  • käsihygienia
  • keittiön yleinen hygienia
  • ruoan kuumentaminen ja kuumana tarjoileminen
  • elintarvikkeen kunnollinen säilytys ja varastointi 4–6 °C:n lämpötilassa
  • puhtaiden suojakäsineiden ja -päähineen käyttö
  • ruoan turhan koskettelun välttäminen, erityisesti jos käsissä on tulehtuneita haavoja.

Ruoan kuumentaminen tuhoaa bakteerin, muttei sen tuottamaa myrkkyä.

Suomessa Staphylococcus aureus -bakteeri oli vielä ennen yksi yleisimpiä ruokamyrkytyksien aiheuttajia, mutta bakteerien aiheuttamien epidemioiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Vuosittain epidemioita oli 0–4 kappaletta vuosina 1995–2004 ja 0–3 kappaletta 2010–2012. Yleensä epidemiat leviävät perheissä, joten sairastuneiden määrä on ollut usein vähäinen.[9]

  1. a b c d e Hedman, Klaus & Heikkinen, Terho & Huovinen, Pentti & Järvinen, Asko & Meri, Seppo & Vaara, Martti (toim.): ”Staphylococcus aureus”, Mikrobiologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-256-1 s. 83–97
  2. a b c d e Nathan K Archer, Mark J Mazaitis, J William Costerton, Jeff G Leid, Mary Elizabeth Powers, Mark E Shirtliff: Staphylococcus aureus biofilms. Virulence, 2011, 2. vsk, nro 5, s. 445–459. PubMed:21921685 doi:10.4161/viru.2.5.17724 ISSN 2150-5594 Artikkelin verkkoversio.
  3. a b c Stanley A. Plotkin, Walter A. Orenstein, Paul A. Offit & Kathryn M. Edwards (ed.): Plotkin's Vaccines, 7th Edition. Elsevier, 2018. ISBN 978-0-323-35761-6 s. 1031–1038
  4. Kevin S. Ikuta et al. (GBD 2019 Antimicrobial Resistance Collaborators): Global mortality associated with 33 bacterial pathogens in 2019: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2019. Lancet, 21.11.2022. doi:10.1016/S0140-6736(22)02185-7 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.11.2022. (englanniksi)
  5. a b Tapiainen Terhi , Salo Jarmo ja Uhari Matti: Bakteeribiofilmit infektiotaudeissa www.duodecimlehti.fi. 2010. Viitattu 8.12.2023.
  6. a b Kimberly K. Jefferson, Donald A. Goldmann, Gerald B. Pier: Use of Confocal Microscopy To Analyze the Rate of Vancomycin Penetration through Staphylococcus aureus Biofilms. Antimicrobial Agents and Chemotherapy, 2005-06, 49. vsk, nro 6, s. 2467–2473. PubMed:15917548 doi:10.1128/AAC.49.6.2467-2473.2005 ISSN 0066-4804 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  7. a b c Allison J. Lopatkin, Jonathan M. Stokes, Erica J. Zheng, Jason H. Yang, Melissa K. Takahashi, Lingchong You, James J. Collins: Bacterial metabolic state more accurately predicts antibiotic lethality than growth rate. Nature Microbiology, 2019-12, 4. vsk, nro 12, s. 2109–2117. doi:10.1038/s41564-019-0536-0 ISSN 2058-5276 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  8. Victoria J. Savage, Ian Chopra, Alex J. O'Neill: Staphylococcus aureus Biofilms Promote Horizontal Transfer of Antibiotic Resistance. Antimicrobial Agents and Chemotherapy, 2013-04, 57. vsk, nro 4, s. 1968–1970. PubMed:23357771 doi:10.1128/AAC.02008-12 ISSN 0066-4804 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  9. Staphylococcus aureus Ruokavirasto. Viitattu 20.1.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]