Stanley Graham
| Stanley Graham | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. marraskuuta 1900 Kokatahi, Uusi-Seelanti |
| Kuollut | 21. lokakuuta 1941 (40 vuotta) Hokitika, Uusi-Seelanti |
| Kansalaisuus | Uusi-Seelanti |
| Ammatti | maanviljelijä |
| Puoliso | Dorothy McCoy |
| Lapset | 2 |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Stan |
Eric Stanley George Graham (12. marraskuuta 1900 Kokatahi, Uusi-Seelanti – 21. lokakuuta 1941 Hokitika, Uusi-Seelanti) oli seitsemän ihmistä tappanut uusiseelantilainen joukkomurhaaja.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stanley Graham syntyi maanviljelijäperheeseen Kokatahissa, Uuden-Seelannin West Coastilla. Hän kävi koulun Kokatahissa, jossa häntä kuvailtiin varautuneeksi, mutta kohtalaisen hyväkäytöksiseksi. Nuoruudessaan hän harrasti urheilua, kuten nyrkkeilyä ja ammuntaa. Graham oli 1920–1930-luvuilla jäsenenä paikallisessa ampumakerhossa.[1]
Graham tapasi vaimonsa 1920-luvulla, ja he avioituivat Christchurchissa 22. joulukuuta 1930. Noin puoli vuotta avioitumisen jälkeen he muuttivat Koiterangin alueelle, West Coastille, josta Graham oli perinyt äitinsä maatilan. Perheelle syntyi jatkossa kaksi lasta.[1][2]
1930-luvun lopulla perhe ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, jonka seurauksena Grahamin psyykkinen tila järkkyi. Hän ja hänen vaimonsa epäilivät joidenkin naapureiden myrkyttävän heidän lehmiään, ja heidän käytöksensä naapureita kohtaan muuttui aggressiiviseksi.[1]
Joukkomurha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]8. lokakuuta 1941 konstaapeli Edward Best kutsuttiin tilalle selvittämään Grahamin aggressiivisesta käytöksestä johtuvaa tilannetta. Bestin vierailtua paikalla hän haki lisävoimia, ja palasi Grahamin tilalle yhdessä ylikonstaapeli William Cooperin ja konstaapeleiden Percy Tullochin sekä Frederick Jordanin kanssa. Graham tapasi poliisit ulko-ovellaan, ja seuranneessa välikohtauksessa hän ampui Cooperin, Jordanin ja Tullochin kuoliaaksi. Best haavoittui vakavasti ja kuoli myöhemmin saaneisiin vammoihin. Samaan aikaan talolle saapunut maatalouskouluttaja George Ridley joutui ammutuksi, jonka seurauksena hän myöhemmin kuoli saamiinsa vammoihin maaliskuussa 1943. Graham pakeni paikalta, mutta palasi kotitilalleen seuraavana päivänä, jonka seurauksena kaksi paikalla ollutta kodinturvajoukkojen jäsentä yritti hänen kiinniottoaan. Syntyneessä ampumistaistelussa kodinturvajoukkojen Richard Coulson sekä Gregory Hutchison menehtyivät. Coulson kuoli välittömästi ja Hutchison seuraavana päivänä. Graham haavoittui, mutta pakeni paikalta.[1][2][3]
Joukkomurhan jälkeen Grahamin etsimiseksi käynnistettiin massiivinen etsintäoperaatio, johon osallistui satoja poliiseja, kodinturvajoukkojen jäseniä, sotilaita ja vapaaehtoisia. Ohjeistus oli, että mikäli Graham tavattaisiin aseistuneena, hänet tulisi ampua nähdessä. Illalla 20. lokakuuta konstaapeli James Quirke sai näköhavainnon Grahamista, joka oli piileskellyt tämän ajan metsäisillä alueilla. Quirke ampui Grahamia haavoittaen tätä. Haavoittunut Graham kuljetettiin Westlandin sairaalaan Hokitikaan, jossa hän menehtyi seuraavana päivänä. Myöhemmin hänet haudattiin paikalliselle hautausmaalle.[1]
Neljä päivää Grahamin kuoleman jälkeen hänen kotitalonsa poltettiin, ja Grahamin vaimo muutti lapsineen pois alueelta.[1]
Populaarikulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stanley Grahamia ja hänen tarinaansa on joissakin yhteyksissä romantisoitu ja ajateltu hänen tilanteensa olleen osin yhteiskunnan syytä. Toisaalta on myös esitetty arvioita, että Graham olisi voitu saada kiinni myös elävänä.[1][3]
Grahamista ja murhista on filmatisoitu elokuva Bad Blood – Verilöyly vuonna 1981.[1]
Koiterangissa paljastettiin 8. huhtikuuta 2004 kolmimetrinen muistomerkki kunnioittamaan uhrien muistoa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Story: Graham, Eric Stanley George The Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 19.4.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Stanley Graham crime.co.nz. Viitattu 19.4.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Fugitive Stan Graham shot by police New Zealand History. Arkistoitu 1.9.2015. Viitattu 19.4.2016. (englanniksi)
- ↑ Graham's victims honoured New Zealand Herald. Viitattu 19.4.2016. (englanniksi)