Stanisław Szpinalski
Stanisław Szpinalski (15. marraskuuta 1901 Jekaterinodar – 12. kesäkuuta 1957 Pariisi) oli puolalainen pianisti.[1]
Szpinalski pääsi Moskovan konservatorioon vuonna 1911 ja valmistui sieltä huhtikuussa 1918. Palattuaan Puolaan hän jatkoi opiskelua Varsovan konservatoriossa Józef Turczyńskin johdolla ja valmistui neljä vuotta myöhemmin kunniamaininnoin. Vuosina 1925–1926 Szpinalski täydensi opintojaan Pariisissa pianonsoitossa Ricardo Viñesin ja sävellyksessä Louis Aubertin johdolla. Joulukuussa 1925 hän debytoi pianistina Pariisissa pitämällä resitaalin Salle Pleyelissä. Vuonna 1927 hän saavutti toisen sijan ensimmäisessä järjestetyssä kansainvälisessä Frédéric Chopin -pianokilpailussa.[1]
Szpinalskin kehitykseen pianistina vaikutti keskeisesti hänen kesästä 1928 lähtien Ignacy Jan Paderewskilta saamansa ohjaus. 1930-luvulla Szpinalski eteni konserttiurallaan Ranskan lisäksi Sveitsiin, Englantiin, Belgiaan, Alankomaihin, Espanjaan, Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. 2. toukokuuta 1939 hän esitti Carnegie Hallissa Artur Rodzińskin johtamien New Yorkin filharmonikkojen kanssa Karol Szymanowskin neljännen sinfonian. Toisen maailmansodan ajan Szpinalski vietti Vilnassa, jossa oli saanut paikan konservatorion professorina ja johtajana. Sodan jälkeen hän palasi Puolaan, jossa vuonna 1951 pääsi nykyisen Varsovan konservatorion rehtoriksi. Myös sodan keskeyttämä ura esiintyjänä jatkui, ja vuonna 1949 Szpinalski piti Puolassa sekä Englannissa kymmeniä konsertteja Frédéric Chopinin kuoleman satavuotismuistoksi. Hän sairastui reumaan, mutta teki vielä paluun esiintymislavoille Varsovan filharmonisen orkesterin kanssa marraskuussa 1955. Hän jatkoi esiintymistä Puolassa, Englannissa ja Saksassa, mutta sairastui syöpään, johon kuoli Pariisissa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Stanisław Szpinalski (Arkistoitu – Internet Archive) The Fryderyk Chopin Institute
