Sovite (konetekniikka)
Sovite tarkoittaa koneenosien muotojen kokonaisuutta, jonka avulla ne voidaan liittää yhteen tai paikoittaa toisiinsa nähden määrätyllä tavalla.[1] Laakeripesään painettu laakeri ja tiukkaan reikään painettu tappi ovat esimerkkejä sovitteista, joiden tavoitteena on kiinnittää osat toisiinsa. Osien välillä voidaan myös käyttää kohdistus- tai ohjaintappeja, joiden tehtävänä on ohjata kappaleet toisiinsa nähden oikeille paikoille. Tässä tarkoituksena on paikoittaa osat oikein toisiinsa nähden.
Välykseksi kutsutaan ulkopuolisen elementin ja sisäpuolisen elementin mitan erotusta. Välys kertoo kuinka väljä tai tiukka sovite on. Mitä suurempi välys on sitä väljempi ja helpommin liikkuva sekä koottava sovite on kyseessä. Välys on positiivinen kun ulkopuolinen elementti on sisäpuolista suurempi. Jos sisäpuolinen elementti on ulkopuolista suurempi välys on negatiivinen. Negatiivista välystä voidaan myös kutsua ahdistukseksi.
Toleranssiyhdistelmien perusteella sovitteet voidaan jakaa ahdistussovitteisiin, välisovitteisiin ja välyssovitteisiin. Ahdistussovitteessa välys on aina pienempi tai yhtä suuri kuin nolla. Välisovitteessa välys voi olla positiivinen tai negatiivinen. Välyssovitteessa välys on aina vähintään nolla. Tämän jaon perusteella ei kuitenkaan voida suoraan päätellä sovitteiden toimintaa käytännössä. Osien pinnankarheudet ja muotojen poikkeamat aiheuttavat sen että vaikka sovitteessa nimellisesti on välys osat voivat siltti tarttua toisiinsa tiukasti kiinni. Liukuvan sovitteen aikaansaaminen siis vaatii että välystä on riittävästi ei ainoastaan sitä että välystä on jonkin verran.
Halutun toiminnan perusteella sovitteet voidaan jakaa liukusovitteisiin, sovitteisiin jotka pitävät osat paikoillaan ja sovitteisiin jotka kiinnitävät osat hyvin tiukasti toisiinsa. Liukusovitteet sallivat osien liukumisen toisiinsa nähden. Seuraava sovitteiden laji pitää osat paikoillaan mutta niiden tuottama kitka ei riitä voimien ja vääntömomenttien siirtoon ilman kiilaa tai muuta liikkeen estävää elementtiä. Kaikkein tiukimmat sovitteet mahdollistavat voimien ja vääntömomenttien siirron pelkän sovitteen tuottaman kitkan avulla.
Tiukimpien sovitteiden purkaminen on hyvin vaikeaa tai mahdotonta ilman että osat vaurioituvat. Purkamista voidaan helpottaa tekemällä osiin kanavat joihin pumpataan öljyä suurella paineella. Paineöljy tunkeutuu osien väliin ja painaa ne irti toisistaan. Tällöin osat voidaan liu'uttaa irti toisistaan.
Sovitejärjestelmä voi pohjautua reikäkantaan tai akselikantaan. Reikäkantainen järjestelmä tarkoittaa että reiässä käytetään aina samaa toleranssiasemaa joka on useimmiten H. Sovitteen välys määrätään akselin toleranssiasemaa muuttamalla. Akselikantainen järjestelmä puolestaan tarkoittaa että akselin toleranssiasema pysyy aina samana ja erilaiset sovitteet saadaan aikaan reiän toleranssiasemaa muuttamalla. Käytännössä reikäkantaista järjestelmää noudatetaan hyvin usein koska reikien valmistamiseen käytetään yleensä poria ja kalvaimia joiden halkaisija määrittelee syntyvän reiän halkaisijan. Akseleiden tekemiseen puolestaan käytetään useimmiten sorveja ja hiomakoneita joissa halkaisijan säätö tapahtuu asetuksia muuttamalla eikä työkalua vaihtamalla. Tämän seurauksena reikäkantaa käytettäessä tarvitaan eri sovitteiden tekoon yleensä vähemmän eri työkaluja.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lapinleimu, Ilkka: ”Toleranssit, sovitteet ja pinnan karheus”, Tekniikan käsikirja 8. Koneensuunnitteluoppi, s. 101-128. Jyväskylä: K. J. Gummerus Osakeyhtiö, 1980. ISBN 951-20-0193-4