Sovetskaja Adygeja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lehden etusivu vuonna 2021.

Sovetskaja Adygeja (Советская Адыгея, ”Neuvosto-Adygeia”) on Venäjällä Adygeian pääkaupungissa Maikopissa ilmestyvä venäjänkielinen sanomalehti.

Kolmesti viikossa ilmestynyt lehti perustettiin lokakuussa 1922 Adygeian puolue- ja neuvostoelinten äänenkannattajaksi nimellä Tšerkesskaja pravda (”Tšerkessian totuus”). Se sai pian nimet Adygeiskaja pravda (”Adygeian totuus”) ja Novaja Adygeja (Uusi Adygeia””) ja lakkasi taloussyistä vuoden 1923 alussa. Toukokuussa 1923 tehtiin uusi yritys nimellä Krasnaja Adygeja (”Punainen Adygeia”), mutta sekään ei kantanut heinäkuuta pidemmälle.[1]

Vuonna 1926 perustettiin venäjän- ja adygenkielinen viikkolehti Adygeiskaja žizn – Adyge pseuk (”Adygeian elämä”), joka toimi NKP(b):n aluekomitean, alueen toimeenpanevan komitean ja ammattiliittokomitean äänenkannattajana[2]. Lehti muuttui vuonna 1929 kolmipäiväiseksi ja sai nimen Serp i molot – Guptše uat (”Sirppi ja vasara”)[3]. Venäjänkielinen osa muuttui erilliseksi lehdeksi vuonna 1930, ja vuonna 1931 siitä tuli päivälehti nimellä Kolhoznoje znamja (”Kohoosilippu”)[4]. Lehti muutti Krasnodarista Maikopiin vuonna 1936[5].

Vuonna 1936 lehden nimeksi tuli jälleen Adygeiskaja pravda. Se oli NKP:n aluekomitean ja alueneuvoston äänenkannattaja,[6] jonka rinnalla julkaistiin adygenkielistä päivälehteä Sotsialistitšeske Adygei[7]. Viidesti tai kuudesti viikossa ilmestyneen kaksi- tai nelisivuisen ja A2- tai A3-kokoisen lehden painosmäärä nousi parhaimmillaan 40 000 kappaleeseen[6].

Vuoden 1991 alussa lehti sai nimen Sovetskaja Adygeja. Vuodesta 1992 lähtien se on ollut Adygeian tasavallan parlamentin ja hallituksen äänenkannattaja.[8] Lehti ilmestyy viidesti viikossa kahdeksansivuisena ja A3-kokoisena. Sen painosmäärä on 6 300 kappaletta.[9]

  1. Huako, s. 16, 59, 87, 117–118.
  2. Huako, s. 13.
  3. Huako, s. 40
  4. Huako, s. 54, 98.
  5. Gazety SSSR 1917–1960: Bibliografitšeski spravotšnik, tom 2, s. 21. Moskva: Kniga, 1976.
  6. a b Huako, s. 17.
  7. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 1, s. 242. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1970.
  8. Huako, s. 99.
  9. O gazete Sovetskaja Adygeja. Viitattu 6.1.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]