Sovereign of the Seas (1637)
Sovereign of the Seas | |
---|---|
Sovereign of the Seas |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Woolwichin telakka |
Kölinlasku | 21. joulukuuta 1635 |
Laskettu vesille | 14. lokakuuta 1637 |
Palveluskäyttöön | 1638 |
Poistui palveluskäytöstä | uudelleen rakennettu 1659 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 1 141–1 522 t |
Pituus |
51,13 m (tykkikansi) 38,71 m (köli) |
Leveys | 14,17 m |
Syväys | 5,89 m |
Miehistöä | 600 (maaliskuussa 1652) |
Aseistus | |
Aseistus | 90 tykkiä |
Sovereign of the Seas oli Englannin kuninkaallisen laivaston vuonna 1637 vesillelaskettu kolmikantinen 90-tykkinen linjalaiva.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle I vieraili 24. kesäkuuta 1634 Woolwichissa, jolloin hän kysyi Phineas Pettiltä mahdollisuutta valmistaa uusi ensimmäisen luokan linjalaiva. Phineas luotti aluksen valmistamisvastuun pojalleen Peterille. Vaikka alus ei ollut ensimmäinen Britteinsaarilla valmistettu kolmikantinen, se oli kuitenkin ensimmäinen, jossa tykkikannet olivat suoria ilman porrastettua keulaa ja perää. Alus tilattiin 7. toukokuuta 1635 Woolwichin telakalta, jossa rakennustöistä vastasi Phineas Pett. Köli laskettiin 21. joulukuuta. Alus laskettiin vesille 14. lokakuuta 1637 ja otettiin palvelukseen 1638.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lähti Erithistä 12. toukokuuta kuormatakseen materiaalia Greenhithessä. Elokuussa se oli Kanaalissa ja lyhyehkön 24 vuorokauden purjehduksen jälkeen ankkurissa Chathamissa vuoteen 1651. Se oli kunnostettavana 7. marraskuuta 1651 annetun määräyksen mukaisesti Chathamissa 1651–1652, jolloin se osittain purettiin. Alus palautettiin palvelukseen 1652 päällikkönään Nicholas Reed. Se osallistui 28. syyskuuta Kentish Knockin taisteluun. Päälliköksi tuli 1654 Lionel Lane.[1]
Uudelleen rakentamista varten alus telakoitiin 11. heinäkuuta 1659 Chathamissa, missä rakennustöistä vastasi John Taylor. Kaarle II nimesi 23. toukokuuta 1660 aluksen uudelleen Royal Sovereigniksi, joka laskettiin vesille 26. elokuuta.[2]
Alus otettiin palvelukseen syyskuussa 1665 Gibraltarin salmessa toimivaan laivueeseen päällikkönään Sir Jeremiah Smith. Huhtikuussa 1666 aluksen päälliköksi tuli John Cox. Alus lähti 4. kesäkuuta 1666 Thamesin suulta eikä se kerennyt mukaan neljän päivän taisteluun. Alus osallistui 25. heinäkuuta Pyhän Jaakon päivän taisteluun punaisen laivueen keskimmäisessä osastossa.[2]
Alus palasi palvelukseen 19. tammikuuta 1672 kontra-amiraali Sir Joseph Jordanin osastossa ja osallistui 28. toukokuuta sinisen laivueen selustaosastossa Solebayn taisteluun. Stephen Pyend saapui 7. heinäkuuta alukselle lippukapteenina, missä tehtävässä hän oli 26. elokuuta asti. Aluksen päällikkönä oli 11. helmikuuta 1673 alkaen John Hayward 4. kesäkuuta saakka. Alus osallistui 28. toukokuuta sinisen laivueen keskimmäisessä osastossa ensimmäiseen Schooneveldin taisteluun ja toisessa taistelussa 4. kesäkuuta se siirrettiin punaisen laivueen keskimmäiseen osastoon ruhtinas Rupertin lippulaivaksi, missä tehtävässä alus oli 14. syyskuuta asti.[3]
Sir Richard Haddock tuli 5. kesäkuuta 1673 aluksen päälliköksi ja 1. heinäkuuta Sir William Reeves, joka sai surmansa 11. elokuuta Texelin taistelussa aluksen ollessa punaisessa laivueessa. Sotatoimien päätyttyä alus sijoitettiin Chathamissa reserviin.[4]
Uudelleen rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen uudelleen rakentaminen tilattiin lokakuussa 1680 Chathamin telakalta, missä rakennustöistä vastasi Sir Phineas Pett junior vuoden 1680 loppuun ja sen jälkeen Robert Lee. Alus telakoitiin vielä samana vuonna ja laskettiin vesille 1685.[5]
Alus otettiin palvelukseen 1690 amiraali lordi Torringtonin lippulaivana päällikkönään John Neville. Se osallistui 30. kesäkuuta Beachy Headin taisteluun. Seuraavana vuonna aluksen päällikkönä oli Humphrey Saunders, kun se oli vara-amiraali Sir Ralph Delavalin lippulaivana. Alus osallistui 19.–24. kesäkuuta 1692 Barfleurin taisteluun. Alus oli 1693–1694 vara-amiraali Matthew Aylmerin lippulaivana päällikkönään Edward Whitaker. Alus tuhoutui tulipalossa Chathamissa 29. tammikuuta 1696 ollessaan valmisteilla uudelleen rakentamista varten.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1603–1714 – Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-040-6 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sovereign of the Seas (1637) Wikimedia Commonsissa