Soul jazz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Soul jazz on 1960-luvulla yleinen jazz-musiikin tyylisuunta, joka on omaksunut vahvoja vaikutteita soulista, rhythm and bluesista ja gospelista. Kokoonpanot ovat pienehköjä, usein kolme tai neljä soittajaa. Aiemmin jazziin kuulumattomat urut ovat yleinen soitin soul jazzissa.

Tyylille tyypillisiä ovat edeltävää jazzia useammin käytetyt hieman monotoniset, tanssimaiset rytmit ja selkeät melodiat. Soul jazzin lähin sukulainen jazzin kentällä on hard bop, joka on ottanut vaikutteita samoista populaarimusiikin tyyleistä.

Soul jazz kehittyi 1950-luvun lopussa. Sen syntyä on jäljitetty saksofonisti Cannonball Adderleyn San Franciscossa levyttämään live-albumiin, jonka yhteydessä levy-yhtiö Riverside Records keksi markkinoida artistia (vastoin hänen tahtoaan) soul jazzin edustajana.

Muita tyylisuunnan merkittäviä edustajia ovat esimerkiksi saksofonistit Lou Donaldson, Stanley Turrentine, Eddie Harris ja Gene Ammons, urkurit Jimmy Smith, Lonnie Smith, Jimmy McGriff ja Big John Patton, kitaristit Kenny Burrell ja Grant Green sekä pianistit Horace Silver ja Les McCann.