Sophie Arnould

Naisen muotokuva, luultavasti Sophie Arnould , Jean-Baptiste Greuzen maalaus, noin vuodelta 1773.

Sophie Arnould (13. helmikuuta 1740 Pariisi – 18. lokakuuta 1802 Pariisi) oli ranskalainen oopperalaulaja. Hänen äänialansa oli sopraano.

Porvarisperheeseen syntyneen Arnouldin vanhemmat olivat kiinnostuneita valistusfilosofiasta ja tunsivat Voltairen ja Diderot´n. Tytär oppi jo varhain puhumaan latinaa ja italiaa. Eniten herättivät huomiota kuitenkin hänen laulu- ja tanssitaitonsa.

Arnould opiskeli laulua Marie Felin ja La Claironin johdolla ja debytoi Pariisin oopperassa vuonna 1757. Hän lauloi siellä seuraavat 20 vuotta. Tämä mahdollistui, kun Madame Pompadour kuuli hänen laulavan ja järjesti rakastajansa kuningas Ludvig XV:n avulla sopimuksen oopperaan. Arnouldin vanhemmat eivät olisi halunneet päästää tytärtään lauljaksi näin nuorena, mutta tytär piti päänsä.

Aikalaistodisteiden mukaan Armouldin ääni ei ollut voimakas, mutta sen sijaan se oli erittäin kaunis. Hän lauloi kaikki tuon ajan oopperoiden merkittävät naisroolit. Hän alkoi saavuttaa kuuluisuutta myös lukuisten rakkaussuhteidensa vuoksi. Elämäntyyli oli ylellinen ja hänen salongissaan vierailivat monet kuuluisuudet, kuten Benjamin Franklin, Rousseau ja Voltaire.

Huoleton elämäntyyli ja väärä laulutekniikka aiheuttivat, että Arnould joutui lopettamaan laulu-uransa jo vuonna 1777. Hän menetti rooleja myös seurapiirijuonittelujen vuoksi. Hän kävi tekemässä yhden roolin vielä 1788, mutta sitten ura oli ohi. Vuotta myöhemmin puhkesi vallankumous ja poliitikot pitivät hänen salonkiaan kokoontumispaikkanaan. Terrorin aikana hän vetäytyi Pariisista.

Napoleonin aikana Arnouldille myönnettiin eläke, jonka turvin hän eli viimeiset vuotensa. Hänen muistelmansa julkaistiin vuonna 1837.