Soitinpankki
Soitinpankki on arvokkaiden soittimien kokoelma, jonka soittimia annetaan pitkäaikaisiksi lainoiksi lahjakkaille muusikoille. Tavallisimmin soitinpankit muodostuvat vanhoista ja laadukkaiksi tiedetyistä jousisoittimista, joiden hinta on yksittäiselle muusikolle yleensä ylivoimaisen korkea. Soitinpankit toimivat useimmiten säätiömuotoisina, mutta niiden kokoelmat voivat olla myös yritysten tai yksityisten mesenaattien omistamia.
Soitinpankkeja Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soitinkokoelma, ent. Soitinpankki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen tunnetuin soitinpankki, vuodesta 2010 viralliselta nimeltään Soitinkokoelma,[1] on Suomen Kulttuurirahaston omistuksessa oleva arvosoitinkokoelma, joka koostuu 46 jousisoittimesta.[2]
Kulttuurirahaston soitinkokoelma on Suomen arvokkain.[2] Sen arvo on noin yhdeksän miljoonaa euroa.[3] Kokoelmassa on Stradivarin, Amatin ja Guarnerin kaltaisten huippusoitinten lisäksi ammattiopiskelijoiden tarpeisiin soveltuvia laatusoittimia.[2] Yksittäisten soitinten arvo ulottuu 8 000 eurosta kapellimestari Paavo Berglundin perikunnalta 2,5 miljoonalla eurolla hankittuun Stradivariukseen.
Soittimia lainataan muusikkojen käyttöön määräajaksi hakemusten perusteella kerrallaan enintään viideksi vuodeksi ja korkeintaan kolmelle viisivuotiskaudelle.[4]
Jo ennen soitinpankin perustamista vuonna 1983 Suomen Kulttuurirahasto tuki satunnaisesti suomalaisten muusikkojen soitintarpeita. Soittimia hankittiin satunnaisesti musiikkialan edustajien ehdotusten ja anomusten perusteella. Ensimmäinen arvosoitinhankinta oli Arto Noraksen elinikäiseen käyttöön vuonna 1965 hankittu Giovanni Grancinon valmistama sello vuodelta 1699. Sillä Noras sijoittui seuraavana vuonna toiseksi kansainvälisessä Tšaikovski-sellokilpailussa.[1]
Kaija Saariketun pysyvään käyttöön hankittiin 1982 Paolo Grancinon vuonna 1690 rakentama viulu, valtaosin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla järjestetyn kansalaiskeräyksen tuloilla.[1]
Onnistuneen kansalaiskeräyksen innoittamana laajempaa soitinpankkia ryhdyttiin puuhaamaan järjestämällä eri puolilla Suomea hyväntekeväisyyskonsertteja, joiden tuotto jäi kuitenkin odotettua vaatimattomammaksi. Kokoon saadulla noin 300 tuhannella markalla ei kyetty hankkimaan yhtään varsinaista arvosoitinta. Sittemmin soitinkokoelmaa on rahoitettu Kulttuurirahaston yleisrahastosta ja finanssineuvos Harry Hendusen nimikkorahastosta.[1]
Maakunnalliset soittimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oman soitinkokoelmansa lisäksi Suomen Kulttuurirahasto on vuodesta 2005 alkaen antanut tukea niin sanottujen maakunnallisten soittimien hankintaan ja lainaustoimintaan. Nämäkin soittimet omistaa Kulttuurirahasto, mutta niiden lainauksesta ja ylläpidosta vastaavat alueelliset konservatoriot eri puolilla Suomea. Näistä soittimista jousisoittimia on noin 30; loput ovat puhaltimia, harmonikkoja, kitaroita ja lyömäsoittimia. Ne on tarkoitettu taidemusiikin ohella myös rytmimusiikin ja kansanmusiikin soittajien tarpeisiin.[5]
Pohjola-pankin taidesäätiö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolmas suomalainen jousisoitinten lainaaja on Pohjola-pankin taidesäätiö, jonka omistuksessa on yhdeksän arvosoitinta, muun muassa Stradivarius vuodelta 1702. Säätiö lainaa soittimia nuorille lahjakkaille muusikoille 3–4 vuodeksi kerrallaan.[3]
MES-soitinpankki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syksyllä 2016 Musiikin edistämissäätiö (MES) perusti MES-soitinpankin, joka keskittyy kevyen musiikin arvosoittimiin, kuten sähkökitaroihin, ja lyhytaikaisiin lainoihin. MES-soitinpankki hankkii ja vastaanottaa, ylläpitää sekä lainaa ja vuokraa pientä käyttökorvausta vastaan ammattikäyttöön arvosoittimia sekä muuta musiikkituotannossa käytettävää laitteistoa. Soittimet ääninäytteineen tulevat esille MES-soitinpankin verkkosivuille, josta niitä voi varata esimerkiksi levytyssessioon tai konserttiin. Alkuvaiheessa valikoimaan kuuluu ainakin Pave Maijasen, Maija Vilkkumaan ja Kari Tapion käytössä olleita kitaroita sekä U2-yhtyeen The Edgen omistuksessa ollut 12-kielinen Rickenbacker-sähkökitara.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Virtaperko, Olli:Kuka maksaa viulut? Suomen Kulttuurirahaston soitinkokoelman historia (Arkistoitu – Internet Archive), Välilevyjä 30.8.2014. Yle Radio 1. Viitattu 1.9.2014.
- ↑ a b c Soitinlainat Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 30.9.2015.
- ↑ a b Kantokorpi, Otso: Kansallisia arvosoittimia Alaston kriitikko -blogi. 13.5.2014. Viitattu 30.9.2015.
- ↑ Soitinkokoelman laina-ajat ja hakuohjeet Suomen Kulttuurirahasto. Arkistoitu 1.10.2015. Viitattu 30.9.2015.
- ↑ Historiallinen soitinsopimus (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 1.9.2014.
- ↑ MES-soitinpankki tuo arvosoittimet muusikoiden ulottuville, Muusikkojen liitto, lokakuu 2016. Viitattu 30.11.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luettelo kokoelman soittimista Kulttuurirahaston sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)