Soinin kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Soinin kirkko
Soinin kirkko kesäkuussa 2017
Soinin kirkko kesäkuussa 2017
Sijainti Karstulantie 2
63800 Soini
Koordinaatit 62°52′30″N, 024°12′28″E
Rakentamisvuosi 1793
Suunnittelija Yrjänä Lepistö
Materiaali puu
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Soinin kirkko, sankarihaudat kesällä 2014

Soinin kirkko on vuonna 1793 rakennettu puukirkko.

Kirkkorakennus ympäristöineen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon rakennustyöt toteutettiin Yrjö Lepistön johdolla ja nykyisen asunsa se sai vuonna 1885 suoritetussa peruskorjauksessa. Kirkon alttaritaulu on Matti Annalan maalaama Kristus ristillä. Kirkon vieressä on kellotapuli vuodelta 1795 ja niitä ympäröi vanha hautausmaa, jossa on myös 1800-luvun nälkävuosien muistomerkki sekä sankarihautoja viime sodilta. Kirkon läheisyydessä ovat vielä pappilan päärakennus ja vuonna 1979 rakennettu seurakuntatalo. Museovirasto on listannut kirkon ympäristöineen valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten kohteiden luetteloon.

Kirkon sankarihautoja vartiovat punaisesta graniitista veistetyt leijonat ovat kuvanveistäjä Helvi Hyvärisen työ vuodelta 1956.[1]

Vaivaisakka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Soinin vaivaisakka
Vaivaisakkapatsas.

Kirkon ulkopuolella on Suomen ainoa vaivaisakka, kun perinteisesti kirkkojen eteen on pystytetty vaivaisukko.[2][3]

Soinin kirkkoraati tilasi vaivaisakan 1853 ja sen valmisti seuraavana vuonna Matti Taipale viiden hopearuplan hinnalla, mukaan lukien maalaustyö ja katos. Soinilainen Jaana Laakso kirjoitti tekstin Vaivaisakka tarinoi, josta muokattua näytelmää esitettiin 2004, 2006 ja 2014.[4]

Soinin vaivaisakan ohella tiedetään Suomesta vain toinen, Hyvinkäällä ollut, josta on kuitenkin jäljellä pelkästään kuva Suomen Kansallismuseossa.[5] Soinin vaivaisakka on kiertänyt näyttelyissä eri puolella Suomea ja Italiassakin, Cuneon maakunnan Saluzzossa, Roomassa ja Vatikaanissa. lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ ”I. Historiaa”, Sankarihautausmaiden perinne, hoito ja kunnostus, s. 11. (Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita 2) Helsinki: Museovirasto, 2008. ISBN 978-951-616-185-6 ISSN 1795-9225 Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 7.2.2019). (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Seitsalo, Seppo: Vaivaisukot - varhaiset peruspalvelun pioneerit. Aikakauskirja Duodecim, 2014, 130. vsk, nro 24, s. 2502–2509. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. ISSN 0012-7183 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.2.2019.
  3. ↑ Keski-Korpela, Nina: Suomen vanhin vaivaisukko ja ainoa vaivaisakka pääsivät postimerkkiin Kulttuuri. 4.11.2016. Yle Uutiset. Viitattu 7.2.2019.
  4. ↑ Soinin vaivaisakka herää henkiin teatterin keinoin Kulttuuri. 15.8.2014. Järviseutu. Arkistoitu 9.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
  5. ↑ Mustavalkoista: Ministeriöt kiistelivät Hausjärven lentokenttäroolista – "vastustajien kannattaa heittää päälleen tulta ja tulikiveä" Aamuposti. 18.5.2018. Etelä-Suomen Media Oy. Viitattu 7.2.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Soinin kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Soinin_kirkko&oldid=22852247”