Kansainvälinen humanitaarinen oikeus

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus (ennen sodan oikeussäännöt) on yksi kansainvälisen oikeuden osa-alue, joka säätelee sodankäyntiä. Se säätelee sodassa tapahtuvaa voimankäyttöä ja sen rajoja, menetelmiä ja kohteita. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ulkopuolelle jää voimankäytön oikeutus ja voimankäyttöön ryhtymistä rajoittavat oikeussäännöt. Se siis säätelee vain jo alkanutta sodankäyntiä, ei sodankäynnin aloittamista. Pelkistäen se käsittelee valtioiden välisiä sotia ja vain vähäisessä määrin valtioiden sisäisiä sisällissotia tai näitä alempitasoisia väkivaltaisuuksia.

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus jaetaan kahteen osaan: valtioiden välisten sotien oikeussäännöt ja valtion sisäisen sodan oikeussäännöt. On ehdotettu, että jaottelusta luovuttaisiin ja siirryttäisiin vain yhteen oikeussäännöstöön, mutta toistaiseksi tämä ei ole mahdollista kansainvälispoliittisista syistä. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus määrittelee sodan oikeudellisessa mielessä, ja oikeudellisessa mielessä on olemassa vain yksi sodan muoto ja taso.

Humanitaarisen oikeuden perusedellytys on ollut vastapuolen tunnustaminen ihmisyhteisöksi. Sotaa ja konflikteja on pyritty säätelemään tuhansia vuosia muun muassa lainsäädännön, moraaliohjeiden, uskonnollisten määräysten ja ritarillisten käsitysten kautta. Oikeuden muotoutumiseen ovat vaikuttaneet myös esimerkiksi taloudelliset syyt, jolloin sodan vahingot ovat säilyneet vähäisempinä.

Suomen Punaisen Ristin alaisuudessa kokoontuu humanitaarisen oikeuden vapaaehtoistoiminnan ryhmiä useilla paikkakunnilla Suomessa.

Humanitaarisen oikeuden käsite

^lähde?

Humanitaarisen oikeussäätelyn säännösryhmät:

Henkilölliset	Säännökset asevoimista, humanitaarista suojaa nauttivista, siviilihenkilöistä.
Ajalliset	Humanitaarista oikeutta sovelletaan myös ennen sodankäyntiä ja sen jälkeen, toisin kuin sotatilalakeja.
Välineelliset	Säännökset taistelumenetelmistä, taisteluvälineiden käyttörajoitukset.
Alueelliset	Säännökset sotatoimialueesta sekä puolueettomuus alueista ja kansainvälisen huoltotoiminnan alueista.
Selkkausten luonteen	Säännökset, jotka yhä enenevässä määrin suojaavat myös sisällissotia (vrt. valtioiden väliset).
Humanitaarisen oikeuden valvonta	Säännökset, jotka liittyvät kansainväliseen rikosoikeuteen.

Humanitaarisen oikeuden lisäksi konflikteihin vaikutetaan seuraavilla kansainvälisen oikeuden sopimuksilla:

Ihmisoikeudet	ovat läheisesti humanitaarisen oikeuden kanssa vastaavia, mutta käsittelevät laajemmin valtion kansalaisia rauhanaikana
Rauhan sopimukset	velvoittavat valtioita selvittämään riitaisuudet rauhanomaisesti
Väkivallan käyttökiellot	sisältyy nykyisin YK:n peruskirjaan, jolla rajoitetaan hyökkäysoikeutta valtioita vastaan
Aseidenriisunta ja asevalvonta	sopimukset, esimerkkinä Geneven kaasupöytäkirja 1925
Kansainvälinen rikosoikeus	sopimukset, joita käytetään tehostamaan humanitaarista oikeutta
Pakolaisoikeus
Kansainvälinen ympäristöoikeus
Valtion vastuuoikeus
Kansainvälinen ilmailuoikeus
Kansainvälinen merioikeus
Diplomatia
Avaruusoikeus

Oikeuskäytäntö

^lähde?

Oikeuskäytäntöä suorittavat valtioiden omat tuomioistuimet, kansainvälisen oikeuden elimet, kansainvälinen rikostuomioistuin sekä YK:n turvallisuusneuvoston perustamat ad hoc -kansainväliset rikostuomioistuimet (esimerkiksi Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuimet).

Yleiset oikeusperiaatteet

^lähde?

Oikeusperiaatteina

• laillinen oikeudenkäyntijärjestys
• syyttömyysolettama
• oikeus tulla tunnustetuksi henkilöksi myös vastapuolen sotilas- ja muiden viranomaisten taholta

Oikeuslähderyhmät

Ensisijaiset oikeuslähteet:

	Tärkeimmät sopimukset	Muita merkityksellisiä sopimuksia
Kansainväliset valtiosopimukset	Maasodankäyntiä rajoittava Haagin sopimus Geneven yleissopimus Konventionaalisten aseiden puitesopimus ENMOD-sopimus Unescon yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelemisesta sodassa	Pietarin julistus 11.12.1868 (räjähtävät luodit) Haagin julistus 29.7.1899 (hajoavat tai litistyvät luodit) Geneven protokolla 17.6.1925 (taistelukaasut) Lontoon sukellusvenesotaa rajoittava asiakirja 6.11.1936 Bioasekonventio 10.4.1972 Kemiallisten aseiden kieltosopimus 1997 Ottawan sopimus (jalkaväkimiinat)
Kansainvälinen tapaoikeus	Kansainvälinen humanitaarinen tapaoikeus. Valtaosin humanitaarinen oikeus on ollut ns. kansainvälistä tapaoikeutta.
Yleiset oikeusperiaatteet	Sivistyskansojen tunnustamat oikeusperiaatteet (lähtökohtaisesti YK:n jäsenvaltioiden väestöt luetaan sivistyskansoihin).

Toissijaiset oikeuslähteet:

Tuomioistuinten oikeuskäytäntö	Oikeudelliset ratkaisut sekä kansainvälisten että valtionsisäisten tuomioistuinten ja muiden oikeudellisten elinten osalta.
Tieteisoppi	Eri maiden etevimpien tutkijoiden opit ovat aiemmin vaikuttaneet humanitaariseen oikeuteen. Esimerkiksi espanjalainen dominikaanimunkki Francisco de Vitoria (1492–1546) on vaikuttanut Amerikan alkuperäisasukkaiden asemaan.

Muita kansainvälisiä sopimuksia, jotka eivät yleensä ole oikeudellisesti sitovia. Asiakirjat sitovat sopijapuolia kuitenkin poliittisesti silloin, kun nämä ovat aktiivisesti osallistuneet niiden laadintaan.

• Soft Law -prosessit, kuten kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen päätöslauselmat, julistukset ja kannanotot
• ETYJ:n eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön asiakirjat
• ammattiryhmien eettiset säännöt
• asiantuntijoiden kannanotot
• kansainvälisten kansalaisjärjestöjen (NGO) kannanotot, esimerkiksi Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen konferenssin päätöslauselmat
• valtioiden yleiset käyttäytymissäännöt ja menettelytapaohjeet
• suomalaista sotilasta velvoittavat säännöt sekä vastaavat muiden maiden asiakirjat
• valtioiden yksipuoliset lupaukset, kuten lupautuminen tulitaukoon

Tärkeimmät periaatteet sotilaallisen toiminnan säätelyssä

^lähde?

Mielivaltaisen toiminnan kielto	Selkkausten osapuolet eivät saa toimia mielivaltaisesti. Humanitaarisessa oikeudessa on luvallista vedota sotilaallisten toimien välttämättömyyteen vain silloin, kun nämä on sopimusmääräyksillä nimenomaisesti ilmaistu.
Siviili- ja sotilaskohteiden erottelu	Periaatteen mukaan asevoimia saa kohdistaa ainoastaan sotilaskohteisiin. Ei-taistelevat, kuten haavoittuneet, eivät ole sotilaskohteita.
Inhimillisyys	Periaate velvoittaa lääkintä- ja avustustoimintaan puolueettomasti. Vangiksi otettuja taistelijoita on suojeltava kaikelta väkivallalta ja kidutukselta.
Tarpeettoman kärsimyksen ja liiallisten vammojen aiheuttamisen kielto	Periaate kieltää tarpeetonta kärsimystä aiheuttavat aseet. Periaatteessa kaikki siviiliväestölle aiheutettu kärsimys on tarpeetonta. Periaatetta voidaan soveltaa myös ekologisten tuhojen välttämiseksi.
Suhteellisuusperiaate	Sotilaskohteiden iskujen saavutettavissa oleva hyöty ei saa olla epäsuhdassa siviiliväestölle aiheutuneisiin vahinkoihin.
Petollisuuden kielto (salakavaluus)	Periaate kieltää vastapuolen harhauttamista valheellisella lupauksella humanitaarisen oikeuden suojaan.
Ympäristön suojelu	Periaate kieltää sodankäynnin menetelmät, jotka voidaan olettaa aiheuttavan pitkäaikaista ja vakavaa vahinkoa luonnolliselle ympäristölle.

Katso myös

• Geneven sopimukset

Lähteet

• Takamaa, Kari T.: ”Sodankäyntiä järjestävän kansainvälisen oikeuden muutos – onko mikään muuttunut?”, Muuttuva sota, s. 55–92. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitos, 2005. ISBN 952-9872-37-2
• Rosen, G ja J. Parkkari: Sodan lait. Edita Prima 2004. ISBN 951-37-4001-3

Aiheesta muualla

• Exploring Humanitarian Law Virtual Campus (Arkistoitu – Internet Archive) - Teaching material on Humanitarian Law
• Suomen Punaisen Ristin kokoamaa perustietoa sodan oikeussäännöistä^{[vanhentunut linkki]}