Sletjordin kalliopiirrokset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sletjordin eli Herjangenin kalliopiirrokset
Kalliopiirros esittää hirveä
Kalliopiirros esittää hirveä
Sijainti

Sletjordin eli Herjangenin kalliopiirrokset
Koordinaatit 68°31′49.532″N, 17°28′53.824″E
Valtio Norja
Historia
Tyyppi kalliopiirros

Sletjordin kalliopiirrokset (myös Herjangenin kalliopiirrokset) sijaitsevat Narvikissa Nordlandissa Norjassa. Kalliopiirrokset ovat Bjerkvikistä 5 kilometriä länteen Herjangenissa Sletjordin maatilan mailla ja siitä on löytynyt kolme piirroskenttää. Ne ajoitetaan noin 5500−3500 eaa. eli Norjan jääkaudenjälkeisen kivikauden keski- ja loppupuolelle.[1][2]

Vuonna 1905 maatilalta rakennettiin tietä, joka ylitti piirroskentän Sletjord 1. Osa kalliosta peitettiin tien alle ja osa siitä räjäytettiin irti. Irroitetut kivet kuljetettiin Osloon museoon. Ruotsalainen arkeologi Gustaf Hallström tutki piirroskentän Sletjord 2 vuonna 1908 (hän nimesi sen Sletjord 1, koska toinen kenttä oli tuhoutunut). Ennen vuotta 2000 löydettiin kolmas kuvakenttä Sletjord 3, jota on esimerkiksi Jan Magne Gjerde dokumentoinut.[3]

Kuvakenttien aiheet saivat Hellandin ajoittamaan kuviot pronssikaudelle. Hallström huomasi kuitenkin eri kuvakenttien aiheiden muuttumisen ja määritti ne piirretyksi kivikaudella ja pronssikaudella.[4] Myöhemmin on Norjassa päästy suureen yksimielisyyteen siitä, että kalliopiirrokset olisi piirretty aivan rannan tuntumassa. Sen mukaisesti piirrokset voitaisiin ajoittaa jääkauden jälkeisen maankohoamisen avulla.[1][5]

Jääkauden aikana alue oli vahvan jääpeitteen alla. Jääkauden loppupuolella rannikko vapautui jäästä ja Norjan nykyiseen ulkosaaristoon oli mahdollista siirtyä asumaan. Sieltä löytyykin ensimmäiset piirretyt kuviot. Sletjordin rannat vapautuivat jääpeitteestä 5500 eaa., jonka jälkeen seudut on asutettu.[6]

Sletjord 2 sijaitsee 36 metriä meren pinnan yläpuolelle (mpy; vanha arvio 29 metriä mpy on ollut virheellinen), mikä ajoittaa sen 6500 BP eli 5485−5470 eaa.. Sletjord 1 sijaitsi 24 metriä mpy (vanha tieto 18 metriä mpy oli myös virheellinen), jolloin se ajoitetaan 4800 BP eli 3640−3530 eaa.. Sletjord 3 sijaitsee 26 metriä mpy ja sen ajoitus on 5100 BP eli 3960−3810 eaa.. Ylimmän kuvakentän ylimmät merkit ovat mahdollisesti piirretty jo aikaisemmin.[1][7]

Piirroskenttien sijainnit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliopiirrosalue sijaitsee Herjangenin kylässä, jonne pääsee Narvikista E10-tietä pitkin. Keskustasta haarautuu tie etelään Herjangerin vuonolle päin siellä sijaitsevalle Sletjordin maatilalle. Tien alle hautautui yksi piirroskentistä sitä rakennettaessa. Piirroskenttien alapuolella lainehtii Herjangenin vuono, joka erkanee Ofotvuonosta koilliseen. Vuonoa seuraavan vuoriharjanteen jykintä osaa seuraa loivempi osuus, jossa piirrokset sijaitsevat 24−36 metriä mpy.[2][3][8]

Piirroskenttä Sletjord 1 on peitettynä kylältä tulevan tien alle paikassa, joka on 24 metriä mpy. Siitä noin 300 metriä koilliseen sijaitsee Sletjord 2 noin 36 metriä mpy. Viimeisenä löytynyt Sletjord 3 sijaitsee 1,3 kilometriä edelleen koilliseen ja se on noin 26 metriä mpy. Ne ovat kaikki moreenimaan alta paljastuneita silokallioita, jotka ovat pinnastaan erodisoituneita.[3]

Muinainen ympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjassa vallitsee melko suuri yksimielisyys siitä, että kalliopiirrokset on tehty muinoin veden äärelle. Sletjordin piirroskohteet olisivat tämän mukaan olleet merenrantaa. Mikäli merenpinta olisi ollut noin 36 metriä nykyisen mpy, sijaitsi Sletjord 2 mereen viettävän vuorenrinteen alaosassa. Noin 500 metriä ylempänä oleva vuorenrinne olisi tuolloin jyrkentynyt kulkukelvottomaksi ja ihmiselle sopiva alue olisi ollut melko kapea. Piirroskalliot olisivat kaltevina näkyneet hyvin merelle, mikä on saattanut olla tekijöille tärkeä seikka. Kallion pinnan punainen väri yhdessä piirrosten vaalean jäljen kanssa on vaikuttanut piirrosten näkymiseen kauaksikin.[3]

Kalliopiirrokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirrosten aiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sletjordin kuvakenttien aiheet ovat tyypillisiä kivikauden metsästäjä-kalastajille Norjassa. Vanhimmat kuviot ovat suuren kokoisia peuraeläimiä, jotka on kuvattu lähes luonnollisen kokoisiksi ja naturalistisesti. Suuria nisäkkäitä ovat hirvet, peurat ja pyöriäiset. Mukana on joitakin lintu- ja kala-aiheisia kuvioita, mutta piirrosten eroosion vuoksi kaikkia kuvioita ei pystytä enää tunnistamaan. Alemmilla korkeuksilla saattaa esiintyä kalastukseen liittyvä aihe ja ihmiskuvioita. Viimeisten aiheiden tiedetään yleistyvän kivikauden edetessä.[9]

Piirroskentässä, jota kutsutaan joissakin teksteissä numero 2:ksi, oli piirroksia kahdessa kohtaa kalliota. Toinen näistä kohdista irroitettiin räjäyttämällä ja kivet kuljetettiin Osloon. Siirtokivessä on peuraeläin, jonka jaloissa ui valas. Valas on tunnistettu pyöriäiseksi. Räjäytetystä kohdasta 20 metriä lounaaseen sijaitsi kolmas vaikeasti hahmottuva kuvio, joka Hallströmin mielestä esitti myös valasta. Sen lisäksi tunnetaan linnun kuvio, peuraeläimen pää ja selkälinja. Nämä ovat kaikki jääneet tien alle.[3][8][2]

Kuvakenttä, jota kutsutaan joissakin teksteissä kentäksi numero 1:ksi, sisältää seitsemän tunnistettavaa kuviota. Näistä kuvioista kolme suurta sarvetonta hirveä dominoivat kuvakenttää. Kahden hirven, joiden sukupuolet voidaan tunnistaa, katsovat toisiaan. Vasemmanpuoleinen hirvi on sonni ja oikeanpuoleinen on lehmä. Keskimmäinen kuvio on eroosion tuhoama eikä sen aihetta pysty hahmottamaan. Kuitenkin Forselvin piirroskentässä on samanlaisia kuvion osia, jotka esittävät siinä siiman päässä olevaa siimanpainoa. Toinen tulkinta mainitulle kuviolle olisi hirven jalanjälki, joita esiintyy Forselvissä useita. Samanlaisia jälkiä on kuvakentän ylälaidassa. Oikealla erottuu peuraeläimen pää ja selkälinja. Kaikkien kuvioiden alapuolelle sijoittuu useiden viivojen sekamelska. Siinä on nähty esimerkiksi ihmishahmojen kuvioita. Viivojen oikealla puolella sijaitsee Hallströmin mukaan pyöreäkulmainen nelikulmio.[3][8][2]

Tämän kuvakentän kuviosta mikään ei hahmotu tunnistettavaksi. Gjerde arvelee sen esittävän hirveä, josta puuttuu kuitenkin suri osa viivoista.[3][2]

  1. a b c Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.194−196
  2. a b c d e Kulturminnesøk: Herjangen, viitattu 2.5.2015
  3. a b c d e f g Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.217−221
  4. Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.185
  5. Hesjedal, Anders: Veideristninger i Nord-Norge, datering og tolkningsproblematikk. Viking, 1992, LV. vsk, nro LV, s. 27−54. Oslo, Norja: Norsk Arkeologisk Selskap. ISSN 0332-608X Verkkoversio. (pdf) Viitattu 1.6.2015. (norjaksi)
  6. Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.200
  7. Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.235
  8. a b c Hesjedal, Anders: Helleristninger som tegn og tekst, 1994, s.93−95
  9. Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.108

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]