Sleepwellers

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sleepwellers on rhythm and blues- ja bluesbändi Etelä-Suomesta.

sleepwellers 7

Sleepwellersin perustaja Pasi Siltakorpi on ollut useissa bändeissä ja soittanut monen tyylistä musiikkia, mutta aina haaveillut perustavansa rhythm & bluesia ja rock 'n' rollia soittavan orkesterin. Pasi oli töissä Sambiassa vuodet 2002–2003 ja palatessaan Afrikasta Suomeen tunsi, että oli aika toteuttaa pitkäaikainen haave.

Sleepwellers perustettiin 2005, kun Thomas Törnroos (rummut), Risto Koskelainen (kitara, huuliharppu), Ari Siltakorpi (basso) ja Pasi Siltakorpi (kitara, laulu) pitivät jamit Riston autotallissa. Soittolistalla oli Pasin suosikkeja Dr. Feelgoodia ja muita rhythm and blues -klassikoita. Homma toimi niin hyvin, että ajateltiin että kenties muutkin haluaisivat kuulla yhtyeen musiikkia. Ensimmäinen esiintyminen järjestyi legendaarisessa Bar Maryssa. Bändille tarvittiin tietenkin myös nimi. Thomas ehdotti Dr Sleep Well, mutta Pasin mieltymys sanaleikkeihin tuotti tuloksena nimen Sleepwellers.

Ensimmäinen kokoonpano soitti enimmäkseen Dr Feelgoodin ja The Pirates -yhtyeiden musiikkia sekä joitakin rhythm and blues- ja rock ‘n’ roll -klassikoita. Risto jätti bändin 2007 ja uusi kitaristi Markku Räty liittyi mukaan. Tässä vaiheessa Pasi päätti kokeilla myös oman materiaalin tekemistä. Hänhän on koko ikänsä kirjoittanut musiikkia. Tällä kertaa vanhojen pub rock -suosikkien innoittamana.

Bändi halusi tehdä levyn ja julkaisi ensimmäisen CD:nsä Every Scar Tells a Story vuonna 2008. Tämä pienen budjetin albumi sai hyvän vastaanoton ja positiivisia arvosteluja ja musiikkia soitettiin myös radioissa. Tällä kokoonpanolla ilmestyivät myös seuraavat CD:t Mother or a Dodo? (2009) ja Check What You Get (2010). Tämän jälkeen Thomas jätti bändin ajan puutteen vuoksi. Pasin vanha kaveri Fokke Forsman oli luonnollinen valinta uudeksi rumpaliksi; olivathan Pasi ja Fokke soittaneet yhdessä jo 1980-luvulla suositun showbändin Zetorin riveissä. Bändi esiintyi kolmeen otteeseen Ylen tv-ohjelmissa ja oli suosittu pääkaupunkiseudulla.

Seuraava Sleepwellersin albumi oli nimeltään New Tricks for Old Brick (2011). Tällä kerralla bändi suunnisti Seawolf Studios -äänitysstudioon Suomenlinnaan. Levyn äänittäjäksi saatiin legendaarisen bändin Havana Blackin laulaja Hannu Leidén, joka myös tuotti levyn yhdessä bändin kanssa. Vierailijoina kävivät mm. Martin Andersson (urut) ja Kari "Good Rocking" Kempas (huuliharppu).

Vuonna 2014 Sleepwellwers julkaisi minialbumin Extended play. Levy sisältää seitsemän suoraviivaista rhythm and blues -kappaletta. Tämä oli ensimmäinen albumi myös suoratoistopalveluissa, muun muassa Spotifyssa. Levy äänitettiin Magnusborgin studiolla Porvoossa Marko Katajan toimesta. Kataja soitti myös koskettimia muutamalla raidalla.

Sleepwellersin albumi Let it happen julkaistiin joulun alla vuonna 2017.[1] Levyllä on kymmenen uutta laulua ja yksi uudelleenversiointi ensimmäiseltä levyltä, "Maximising blue". Levyllä vierailee myös kroatialainen bluesharpisti Davor ”Buna” Bunčić, kappaleissa "Home, lover and a cat” ja ”Maximising blue”. Levy äänitettiin Rock Valleyssä Markku Palmin ja Pekka Tarnasen johdolla. Markku Palm soitti myös koskettimia levyllä.

Sleepwellersin uusin albumi Nothin But A Number julkaistiin maaliskuussa 2022. Tuottajana toimi bändin uusin jäsen ja huuliharpisti Teaboy Palmer. Tällä albumilla vierailee haitarissa Marko Kataja, joka myös äänitti ja miksasi levyn Magnusborgin Studiolla Porvoossa. Levyltä on suoratoistopalveluissa julkaistu single "Nomen Est Omen".

  • Pasi Siltakorpi, kitarat ja laulu 2005–
  • Ari Siltakorpi, basso ja laulu 2005–
  • Markku Räty, kitarat 2006–
  • Fokke Forsman, rummut 2010–
  • Teaboy Palmer, huuliharppu ja laulu 2018–
  • Every Scar Tells a Story (2008)
  • Mother or a Dodo? (2009)
  • Check What You Get (2010)[2]
  • New Tricks for Old Brick (2011)
  • Extended play (2014)
  • Let it happen (2017)
  • Nothin But A Number (2022)
  1. Sleepwellers nautiskelee uutukaisestaan Blues Finland. 31.1.2018. Viitattu 20.3.2022.
  2. Pasi Tuominen: Porvoon kotipolttoista Blues Finland. 2010. Viitattu 20.3.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]