Skinhead

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Skinheadit)
Tämä on vakaa versio, joka on katsottu 9. helmikuuta 2025.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Skinheadejä Punk and Disorderly -festivaaleilla vuonna 2003.

Skinhead-kulttuuri on ala- ja nuorisokulttuuri, joka syntyi Isossa-Britanniassa 1960-luvulla ja joka on sittemmin levinnyt moniin muihin maihin.[1] Suomen kielessä skinhead-alakulttuuriin kuuluvista henkilöistä käytetään usein lyhennettä skini.[2] Monissa maissa skinheadeja pidetään äärioikeistolaisina, uusnatseina tai rasisteina, mutta kaikki skinheadit eivät kannata näitä ajatuksia. Alakulttuuria pidetään hyvin maskuliinisena, ja sen ulkoisia tunnusmerkkejä ovat hyvin lyhyeksi ajellut hiukset. Vaikka kulttuuriin liitetään usein väkivalta, osa skinheadeista ei hyväksy väkivaltaa, vaan arvostavat alakulttuurissaan eritoten veljellisyyttä ja käyttävät aikansa ennemmikin juhlien, konserteissa ja urheilutapahtumissa.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Skinhead 1970-luvulla. Kuvassa myöhemmin The 4-Skins -yhtyeessä toiminut Tom ”Hoxton” McCourt.

Alkuperäisten skinheadien katsotaan olleen lontoolaisia työläisnuoria, jotka eivät olleet kiinnostuneita politiikasta.[3] He yhdistelivät omaan kulttuuriinsa mod-liikkeen piirteitä[4], kuten omanlaisensa hius- ja pukeutumistyylin sekä populaarimusiikkia, brittiläisen työväenluokan perinteiseen arvomaailmaan, joka korosti muun muassa aggressiivista maskuliinisuutta, pub-elämää ja ruumiillisen työn arvostusta. Ensimmäinen skinhead-sukupolvi omaksui käyttäytymiseensä ja elämäntapaansa joitakin piirteitä mustaihoisilta jamaikalaisilta maahanmuuttajanuorilta, joita kutsuttiin nimellä rude boy. Skinheadit kohtasivat maahanmuuttajanuoria muun muassa yhteisillä rakennustyömailla.lähde? Skinhead-kulttuuri sai paljon huomiota Britanniassa vuosina 1969−1970[3].

Skinhead-kulttuurin synty liittyi tilanteeseen, jossa Ison-Britannian perinteinen työväenkulttuuri oli rakennemuutoksen seurauksena häviämässä. Brittiläisen skinhead-liikkeen synty ja kasvu onkin nähty protestina perinteisen elämäntavan hajoamiselle.lähde?

Skinhead-kulttuuri oli jo häviämässä, kunnes se syntyi 1970-luvun lopun Isossa-Britanniassa uudestaan punkin mukana. Tällöin pakistanilaiset maahanmuuttajat joutuivat joidenkin skinhead-joukkioiden aggressioiden kohteeksi. Maahanmuuttajavastaiset ryhmät alkoivat värvätä skinheadeja jäsenikseen, ja lopulta skinheadia alettiin pitää uusnatsin synonyyminä.lähde?

Skinheadit ja rasismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joillekin skinheadeille on ominaista avoin suvaitsemattomuus, poliittinen rasismi sekä näkemys ongelmien ratkaisemisesta väkivallan avulla[1]. Maahanmuuttajavastaisuus on Suomessakin näkynyt rasististen skinheadien harjoittamana maahanmuuttajien pahoinpitelyinä ja jopa tappoyrityksinä, mutta kaikki skinheadit eivät Suomessakaan ole rasisteja[5][6]. Skinhead-kulttuuri ei ole kuitenkaan alunperin ollut mikään rasistinen liike[3], vaan se syntyi jamaikalaisen reggae-kulttuurin vanavedessä.lähde?

Myös ei-rasistisia skinheadeja on olemassa monissa maissa.[3] Heitä pidetään alkuperäisen 1960-luvun skinhead-kulttuurin jatkajina. Perinteisiä, epäpoliittisia skinhead-arvoja vaalivia skinheadeja kutsutaan nimellä tradskins, joka juontuu englannin kielen sanoista traditional skinhead, 'perinteinen skinhead'. Poliittisesti suuntautuneita ei-rasistisia skinheadeja kutsutaan yleisesti erilaisilla lyhenteillä, kuten esimerkiksi SHARP (Skinheads Against Racial Prejudice, ”skinheadit rotuennakkoluuloja vastaan”), ARA (Anti-Racist Action, ”rasisminvastainen toiminta”), redskins ('punaiset' eli vasemmistolaiset skinit) ja RASH (Red and Anarchist Skinheads[7], 'punaiset anarkisti-skinheadit'). Näiden ryhmien vaikutus Suomessa on erittäin vähäinen verrattuna esimerkiksi Ruotsiin tai Saksaan.lähde?

SHARP-skinhead vuonna 2000.

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulla skinheadien musiikkia olivat esimerkiksi soul, ska, bluebeat ja rocksteady. Nykyisistä musiikkityyleistä skinheadeihin yhdistetään lähinnä ska, rocksteady, R.A.C. tai skinhead-reggae[3], punk[3] ja punkin alalaji oi!, jonka musiikki käsittelee katujen elämää[3]. Myös kansallissosialistinen black metal on saanut jonkin verran suosiota nationalististen skinheadien keskuudessa.lähde? Eräs suomalainen skinhead-reggaeta soittava yhtye on The Valkyrians, jonka jäsenet eivät ole rasistisia taikka äärioikeistolaisia.[8][7]

Pukeutuminen ja tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyylillisesti kaikkia skinhead-kulttuurin alalajeja yhdistää usein lyhyeksi ajellut hiukset. Naisilla yksi yleisistä hiustyyleistä on niin sanottu chelsea-hiustyyli, jossa takahiukset ovat lyhyet ja jäljelle on jätetty otsatukka ja etuhiukset. Muita skinheadien tyylin tunnusmerkkejä ovat muun muassa maihinnousukengät, henkselit, farkut, sta-prest housut, maastohousut, pikee- tai kauluspaidat merkkeinään Ben Sherman, Fred Perry, Lambretta, Original Penguin, Hooligan, PitBull Germany, Thor Steinar, neulepaidat tai neuletakit, harrington-, farkku-, donkey-, pilotti-, ja crombietakit. Housuissa on tavanomaisesti ylös käännetyt lahkeet. Joissain tapauksissa vaatemerkkien perusteella ilmaistaan poliittista kantaa, esimerkiksi tietyt merkit ovat profiloituneet rasististen skinheadien suosimiksi, joka on johtanut siihen, että useat skinheadit karttavat kyseisiä vaatemerkkejä.[9]

Henkseleiden ja kengännauhojen väreillä saattaa olla merkitystä joillekin poliittisesti suuntautuneille ryhmille, ja se saattaa vaihdella paikkakunnasta, kaupungista tai maasta riippuen. Väriluokittelusta on kuitenkin yleisellä tasolla luovuttu ja värit ovat lähinnä muotiasia.

Skinheadit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa maahanmuuttovastaiset skinheadit ovat näkyvimmin toimineet joissain kaupungeissa. 1990-luvulla tulivat tunnetuiksi Joensuun skinheadit, jotka hyökkäilivät muun muassa ulkomaalaisten ja punkkarien kimppuun[10][11][12]. Joensuun skinheadien toiminta ei ollut kovin järjestynyttä, koska monet olivat alaikäisiä[13]. Jälkikäteen 2010-luvun alussa julkaistun väitöskirjatutkimuksen mukaan joensuulaiset nuoret hyväksyivät 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa rasismin ja skinit[14]. Joensuun skinheadien toiminta laantui osallistujia joutuessa vankilaan tai muuttaessa kaupungista pois.[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Oulun lyseon lukio: Rasismin historia Viitattu 7.4.2008.
  2. ↑ Turtia, Kaarina: Sivistyssanat, s. 903. Otava, 2001.
  3. ↑ a b c d e f g h Skinhead | British, Punk, Music | Britannica www.britannica.com. Viitattu 6.2.2025. (englanniksi)
  4. ↑ skinheadit - KOKO - Finto finto.fi. Viitattu 6.2.2025.
  5. ↑ HS: Mikonkadun puukotuksen syy ihonväri (Arkistoitu – Internet Archive) Lauantaina Helsingin Mikonkadulla tapahtuneen puukotuksen syy oli uhrin ihonväri. "Ilmeisestikään mitään muuta motiivia ei ole", rikoskomisario Jari Koski Helsingin poliisista sanoo. "Tekijä on skinhead-mies, sekä ulkoisesti että oman kertomuksensa perusteella. Uhri puolestaan on tummaihoinen maahanmuuttaja." [vanhentunut linkki]
  6. ↑ Missä nämä tamperelaiset uusnatsit ovat nyt? Nuoret kaljupäät pelkäsivät Suomen muuttuvan Ruotsiksi jo 30 vuotta sitten Yle Uutiset. 3.8.2015. Viitattu 6.2.2025.
  7. ↑ a b The Valkyrians on puolensa valinnut Voima. 10.11.2022. Viitattu 6.2.2025.
  8. ↑ Petri Aarnio: Popsävelmillä maustettu ska-keitto – arviossa The Valkyriansin Monsterpiece Kulttuuritoimitus. 8.11.2022. Viitattu 6.2.2025.
  9. ↑ Nolan, Rachel: Thor Steinar and the Changing Look of the German Far Right Spiegel Online. 20.11.2008. (englanniksi)
  10. ↑ Rummukainen, Anu: Ei kai taas? – 90-luku, skinit ja Joensuun rasistinen maine nousivat jälleen esille katupartioiden myötä Yle Uutiset. 8.1.2016. Viitattu 15.1.2016.
  11. ↑ Utriainen, Jyrki: Näkökulma: Skinit pahoinpitelivät ja riehuivat – Joensuussa nyt rauha maassa Yle Uutiset. 15.1.2016. Viitattu 15.1.2016.
  12. ↑ Rummukainen, Anu: Joensuu 90-luvulla: skinit toimivat steroidien voimalla, uhrit pelkäsivät todistaa oikeudessa Yle Uutiset. 15.1.2016. Viitattu 15.1.2016.
  13. ↑ Huhtanen, Ann-Mari: Seitsemän vuotta uusnatsina Helsingin Sanomat. 17.10.2013. Viitattu 16.1.2016.
  14. ↑ Väitös: Joensuulaisnuoret hyväksyivät skinit Yle Uutiset. 28.5.2010. Viitattu 6.2.2025.
  15. ↑ Joensuun skinit hajaantuneet – moni on kuollut tai vankilassa Karjalainen. 6.8.2015. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 16.1.2016.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Spirit of '69: A Skinhead Bible – George Marshall Scotland: S.T. Publishing 1991 (englanniksi)
  • Skinhead Nation – George Marshall Scotland: S.T. Publishing 1997 (englanniksi)
  • Stewart Home – Käkimassaa, Like 1994, Uhoan voimaa, Like 1995, Pelko ja viha, Like 1995 , Oppi tulee idästä, Like 1996.
  • Perho, Sini: Skineyden äärellä: Tutkimus skinhead-alakulttuurista kiinnostuneista joensuulaisnuorista. Joensuu: Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, 2000. ISBN 951-708-864-7
  • Valkoisen vallan lähettiläät. Rasismin arki ja arjen rasismi – Vesa Puuronen (toim.), Vastapaino 2001

Elokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Skinhead&oldid=23014638”