Skandinavian historia
Skandinavian historialla tarkoitetaan Skandinavian alueen historiaa. Nykyiset Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtiot sijaitsevat Skandinavian alueella.
Esihistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pronssikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Skandinavian pronssikausi
Skandinavian pronssikausi muodostui ydinalueista, jotka sijaitsivat nykyisen Tanskan alueilla, Pohjois-Saksassa, Etelä-Ruotsissa ja Norjan eteläisellä rannikkoalueella. Osa tutkijoista liittää sen kulttuuripiiriin myös Pohjois-Norjan alueet, Itämeren länsipuolella Pohjois-Ruotsin rannikkoalueet ja Itämeren itäpuolisia alueita kuten esimerkiksi Ahvenanmaan, Lounais-Suomen rannikkoseudun, Pohjois-Viron rannikon ja sen suuret saaret.[1][2][3][4]
Únětice-kulttuuri on todennäköisesti esitellyt pronssin skandinaaveille, kun sen asuinalue laajeni idästä päin Saksan pohjoisosiin noin 2000–1700 eaa. Esineitä, kuparia ja pronssia vaihdettiin ainakin meripihkaan. Tämän kulttuurialueen seuraaja tumuluskulttuuri jatkoi pronssikauppaa, jolloin sekä pronssiesineitä että pronssimetallia virtasi Etelä-Skandinaviaan runsaasti.[5]
Skandinavian pronssikulttuurissa hankittiin tarvittavat pronssiesineet aluksi valmiina, mutta myöhemmin niitä kierrätettiin sulattamalla ne uudelleen ja valamalla niistä uusia esineitä. Metalliesineistä tehdyt tutkimukset osoittavat, että näin toimittiin Etelä-Skandinaviassa koko pronssikauden ajan. Verrattaessa Skandinavian pronssikulttuuria muihin eurooppalaisiin samanaikaisiin kulttuureihin se erottuu muista arkeologisesti rikkaana pronssiesineiden löytöalueena.[5]
-
Kiveen muotoiltu valinmuotti putkikirveelle -
Valinmuotteja Württembergin lääninmuseossa Pohjois-Saksassa -
Pilen kätkö Malmöstä, jonka romupronssista on aiottu valaa uusia esineitä -
Minolaiselta Kreetalta peräisin oleva kuparinen harkko, jolla käytiin metallikauppaa. -
Ateenan museossa kaksi harkkoa.
Ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Skandinaavisen pronssikulttuurin aikana ilmasto oli nykyistä hieman lämpimämpi. Kivikaudella noin 2700 eaa. alkanut ilmaston lämpeneminen ei ollut vielä kohdannut noin 850–650 sattunutta kylmää kautta. Tanskassa ja Ruotsissa vallitsi samanlainen ilmasto kuin mitä nykyään on Keski-Saksassa ja Pohjois-Ranskassa. Tämä mahdollisti suhteellisen tiheästi asuvan väestön ainakin Tanskassa ja Skånessa, koska muiden elinkeinojen lisäksi maataloudesta sai hyvät sadot. Esimerkiksi Skandinaviassa olisi voinut tuohon aikaan kasvattaa viinirypäleitä.[6]
Viikinkiaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Viikinkiaika
Viikinkiaikaa (n. 793–1066) leimasivat viikinkien ryöstöretket, valloitukset ja kaupankäynti. Viikingit tekivät monia löytöretkiä käyden Grönlannissa ja he olivat ensimmäisiä eurooppalaisia Pohjois-Amerikassa. Viikingit asuttivat Färsaaret ja Islannin sekä osia Britanniasta, Irlannista ja Normandiasta. Viikingit perustivat myös useita kuningaskuntia, kuten Jorvikin, Dublinin sekä Kiovan Rusin. Viikinkiaikana pohjoismaiset valtiot alkoivat vähitellen muodostua, ja aikakauden kuluessa kristinusko levisi pohjoismaihin heikentäen vähitellen alueen perinteisiä uskontoja. Viikinkiajan alkuna on usein pidetty tanskalaisviikinkien tekemää ryöstöretkeä Northumbriassa sijainneelle Lindisfarnen luostarisaarelle vuonna 793.[7] Päättymisajankohtana pidetään vuonna 1066 käytyä Stamford Bridgen taistelua, jossa Norjan kuningas Harald Ankara sai surmansa.[8] Myös hänen liittolaisensa Tostig Godwininpoika kaatui tuossa taistelussa.
Keskiaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalmarin unioni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kalmarin unioni
Kalmarin unioni oli personaaliunioni Pohjoismaissa vuosina 1397–1523. Personaaliunioniin kuuluivat aikoinaan Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakunnat. Näiden valtakuntien alueisiin kuuluivat myös suuri osa Suomesta, Islanti ja Färsaaret, pieni osa Pohjois-Saksaa ja aina 1470-luvulle asti sittemmin Skotlannille siirtyneitä saaria, kuten Shetlanti ja Orkneysaaret. Teoriassa myös Grönlanti oli unionin aluetta. Personaaliunionin jäsenvaltakunnat säilyttivät erilliset lakinsa ja valtaneuvostonsa, mutta niillä oli yhteinen kuningas.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Engedal, Ørjan: The Bronze Age of Northwestern Scandinavia (PDF) (väitöskirja tohtorin arvoa varten) 5.1.2010. Bergen, Norja: University of Bergen. Viitattu 29.3.2018. (englanniksi), 545 sivua
- Wehlin, Joakim: Östersjöns skeppssättningar – Monument och mötesplatser under yngre bronsålder. (väitöskirja arkeologiassa) Göteborg: Göteborgs universitet, 2013. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.3.2013). (ruotsiksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vandkilde, Helle: Bronze Age Scandinavia Encyclopedia.com. 2016. Viitattu 27.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Welinder, Stig: ”9”, Gård och by. (julkaisusta: Det svenska jordbrukets historia: band 1) Kungliga skogs- och lantbruksakademi, 1998–2001. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 9.4.2018). (ruotsiksi)
- ↑ Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista, s. 90–111. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4
- ↑ Kriiska, Aivar & Tvauri, Anders: Viron esihistoria, s. 92–116. Suomentanut Oittinen, Hannu & Tvauri, Anders. Porvoo: SKS, 2007. ISBN 978-951-746-879-4
- ↑ a b Radivojevic, M. & Rehren, T. & Kuzmanovic-Cvetkovic, J. & Jovanovic, M. & Northover, J.P.: Tainted ores and the rise of tin bronzes in Eurasia, circa 6500 years ago. Antiquity, 2013, 87. vsk, nro 338, s. 1030–1045. doi:10.1017/S0003598X0004984X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Kane, Njord: ”3”, The Viking Stone Age: Birth of the Ax Culture. Spangenhelm Publishing, 2016. ISBN 9781943066193 Google-books (viitattu 11.4.2018). (englanniksi)
- ↑ Hentilä 2002, s. 18
- ↑ Toljamo, Eemali: Viikinkikuninkaat pakanallisen Norjan käännyttäjinä – Kristillistämisen ja pakanuuden kuvaus Heimskringlassa Snorrin propagandana 2.11.2015. Oulun Yliopisto, Historiatieteet. Viitattu 28.11.2022.