Siviilivirkakunnan leski- ja orpokassa

Siviilivirkakunnan leski- ja orpokassa oli aiemmin Suomessa valtion laitos, josta maksettiin kuolleiden virkamiesten leskien ja turvattomien lasten eläkkeet.

Toiminta

Eläkkeen maksaminen

Siviilivirkakunnan leski- ja orpokassasta maksettiin eläkettä kassan osakkaiden leskille ja turvattomille lapsille. Kassan osakkaat oli jaettu vuoden 1923 palkkauslaissa määrättyjen palkkausluokkien mukaan kahteentoista luokkaan, joissa leskivaimon eläkkeiden määrät vaihtelivat 10 800 markasta 1 360 markkaan. Sekä lesken että turvattomien lasten eläkkeen suuruus vaihteli sen mukaan, milloin ja millaisilla ehdoilla perheen huoltaja oli otettu leski- ja orpokassan osakkaaksi.

Oikeus eläkkeeseen

Jotta kuolleen osakkaan kuolinpesä olisi voinut heti päästä nauttimaan täyttä eläkettä, vaadittiin yleensä, että osakas koko sen ajan, kun hän oli ollut kassan osakkaana, riippumatta siitä oliko hän kuolemaansa asti ollut peruspalkkaisessa virassa tai toimessa taikka saanut siitä eron, oli suorittanut eläkemaksuja kassaan ja että näiden eläkemaksujen yhteismäärä vastasi vähintään kymmentä vuosimaksua siinä palkkaluokassa, johon osakas oli kuolemansa aikana kuulunut. Jos osakkaan kuoleman aikana eläkemaksuja ei ollut suoritettu vaadittuja määriä, pidätettiin kassan hyväksi neljäsosa eläkkeestä siihen asti, kunnes kassa oli saanut korvauksen puuttuvista maksuista.

Eläkehakemus

Eläkehakemus tehtiin Helsingissä olevalle leski- ja orpokassan johtokunnalle. Hakemukseen piti laittaa liitteeksi muun muassa seuraavat asiakirjat:

– todistus hakijan mies- tai vaimo- tai isä- tai äitivainajan viimeisestä virasta tai toimesta sekä sen peruspalkasta;

– papinkirja taikka ote siviilirekisteristä tai uskonnollisen yhdyskunnan luettelosta;

– lääkärintodistus; ja

– todistus siitä, että viimeksi kuluneiden kahdentoista kuukauden maksut oli suoritettu eläkelaitokseen.

Katso myös

• Leski- ja orpokassa