Sisilialainen puolustus, Alapin-muunnelma
Alapin-muunnelma | |
---|---|
Siirrot | 1.e4 c5 2.c3 |
ECO | B22 |
Nimen alkuperä | Semjon Alapin |
Avausperhe | Sisilialainen puolustus |
Chessgames.com opening explorer |
- Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.
Alapin-muunnelma on sisilialaisen puolustuksen muunnelma, jota luonnehtivat siirrot
- 1.e4 c5
- 2.c3
Avaus on nimetty venäläisen Semjon Alapinin mukaan. Muunnelmaa ei pitkään pidetty arvossa, sillä mustan uskottiin tasoittavan pelin helposti siirtämällä 2...d5.[1]
Nykyään Alapinin muunnelmaa pidetään yhtenä parhaista anti-sisilialaisista muunnelmista. Muunnelman aktiivisimpia käyttäjiä ovat olleet suurmestarit Jevgeni Svešnikov, Eduardas Rozentalis, Dražen Sermek ja Sergei Tivjakov. Sitä ovat käyttäneet silloin tällöin muun muassa maailmanmestarit Vladimir Kramnik, Garri Kasparov, Anatoli Karpov, Veselin Topalov ja Viswanathan Anand. 1.c3 onkin valkean kolmanneksi suosituin vastaus sisilialaiseen, heti 2.Rf3:n ja 2.Rc3:n jälkeen.[2] Alapin-muunnelma onkin nykyään suosionsa huipulla.[3]
Alapin-muunnelma voi muuntua myös Saragossan avauksesta, jossa valkea pelaa ensin 1.c3. Muunnelma voi esiintyä myös jälkisiirtoisena, jos musta vastaa valkea 2.Rf3-siirtoon epätavallisella siirrolla, kuten 2...a6 tai 2...Dc7.
Alapin-muunnelman pääjatkoihin kuuluvat 2...Rf6, jolloin peli jatkuu normaalisti 3.e5 Rd5 4.d4 tai 4.Rf3.[4] Toinen vaihtoehto mustalle on 2...d5, jolloin pääjatko on 3.exd5 Dxd5. 3.e5 muuntuu ranskalaisen puolustuksen etenemismuunnelmaksi. Jatko 2...e6, muuntuu myös useimmiten ranskalaiseksi puolustukseksi, kun valkea etenee d- ja e-sotilaillaan. Neljäs suosittu muunnelma on 2...d6, jolloin mustan pitää olla varuillaan, sillä valkean e-sotilas on puolustettu kuningatarshakilla a4:stä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Walter Korn, Modern Chess Openings, 11th Edition (commonly referred to as MCO-11), Pitman Publishing, 1972, s. 148. ISBN 0-273-41845-9
Siegbert Tarrasch, The Game of Chess, David McKay, 1938, s. 322. ISBN 978-1880673942 - ↑ COE
- ↑ B22
- ↑ COE