Sisilialainen barokki
Sisilialainen barokki on barokkiarkkitehtuurin Sisilian saarella, Italiassa, kehittynyt tyylisuunta, joka vaikutti 1600- ja 1700-luvuilla.
Sisilialainen barokki nousi nopeasti kukoistukseen, kun Sisiliassa jouduttiin laajoihin uudelleenrakennustöihin vuoden 1693 maanjäristyksen jälkeen. Aiemmin barokkityyliä oli käytetty Sisiliassa lähinnä paikallisesti, ja se oli kehittynyt alueen arkkitehtuurista ilman suurempaa vaikutusta Italian kuuluisilta barokkiarkkitehdeilta.
Maanjäristyksen jälkeen monet Roomassa opiskelleet paikalliset arkkitehdit saivat mahdollisuuden kehittää barokkiarkkitehtuuria, joka oli suosittua muualla Italiassa. Paikallisten arkkitehtien työ ja uusi arkkitehtuurin tyyli inspiroi monia muita sisialaisia arkkitehteja seuraamaan uutta tyyliä. Vuoden 1730 tienoilla sisialaiset olivat jo kehittäneet barokkityylin omaan selvään suuntaansa. Heidän ansiostaan saaren taide muuttui edelleen persoonallisempaan ja alueellisempaan tyyliin. Sisialainen barokki korvautui hiljalleen 1780-luvulta eteenpäin uusklassismilla.
Erityisen koristeellinen sisialainen barokki oli suosiossa noin 50 vuotta. Se heijasti saaren yhteiskuntajärjestystä aikana, jolloin se oli nimellisesti Espanjan alaisuudessa. Todellisuudessa saarta hallitsi ylimystö, jonka käsiin pääosa maanviljelyyn perustuvasta taloudesta oli keskittynyt.
