Sirppisiipismäiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sirppisiipismäiset
Täpläsirppisiipi (Drepana falcataria)
Täpläsirppisiipi (Drepana falcataria)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Sirppisiipismäiset
Drepanoidea
Boisduval, 1828
Heimot
Katso myös

  Sirppisiipismäiset Wikispeciesissä
  Sirppisiipismäiset Commonsissa

Sirppisiipismäiset (Drepanoidea) on perhosten yläheimo, johon kuuluu maailmanlaajuisesti noin 700 lajia. Ryhmän nimi tulee monien lajien etusiipien kaarevista kärjistä.

Aikuiset perhoset ovat pieniä tai keskikokoisia perhosia. Lajien ulkonäön suhteen heimo jakaantuu poikkeuksellisen jyrkästi kolmeen osaan. Ryhmän keskeisenä yhdistävänä piirteenä on rakenteeltaan erikoinen kuuloelin, joka liittyy takaruumiin tyven selkä- ja vatsapuolen kitiinilevyjä yhdistävään levyyn. Yhdistäviä tuntomerkkejä on myös toukkien karvoituksessa.[1] Sirppisiipismäisten toukat kommunikoivat tuottamiensa äänten avulla.[2][3]

Itäaasialaiset Epicopeiidae-heimon lajit lentävät päivällä ja muistuttavat myös ulkonäöltään oikeita päiväperhosia. Muut kaksi, Drepanidae-heimoon kuuluvaa, ryhmää ovat yöaktiivisia. Näistä kahdesta ulkonäöltään myös hyvin erilaisesta ryhmästä villaselkiä – erityisesti tukevaruumiisimpia lajeja – erehtyy helposti pitämään yökkösinä. Niillä on myös toimiva imukärsä ja perhoset käyvät mielellään sokeripitoista nestettä sisältävällä syötillä.[1][4]

Varsinaiset sirppisiivet ovat siroja, ohutsiipisiä ja muistuttavat sekä ulkonäöltään että olemukseltaan suuresti mittareita. Lisäksi varsinaisilla sirppisiivillä toukan takimmainen jalkapari on surkastunut ja toukka pitää peräpäätään tunnusomaisesti koholla. Lisäksi aikuisen perhosen suuosat ovat surkastuneet ja aikuiset perhoset elävät vain muutaman päivän.[1][4]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c Mikkola, Kauri & Murtosaari, Jussi & Nissinen, Kari (toim.): Perhosten lumo: Suomalainen perhostieto. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6 s. 242
  2. I. F. B. Common (1990) Moths of Australia.
  3. http://www.cbif.gc.ca/spp_pages/misc_moths/phps/macroindex_e.php
  4. a b Mikkola K, Jalas I, Peltonen O. 1985. Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Tampereen kirjapaino Oy Tamprint. ISBN 951-99620-7-7 s. 35–47