Sirpa Tolonen
Sirpa Tolonen (27. marraskuuta 1900 Mikkeli – 25. helmikuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.
Tolonen kävi Mikkelissä ruotsinkielistä Antellien koulua. Hänet kiinnitettiin Tampereen Teatteriin vuonna 1920. Alkuun hän näytteli lähinnä yksinkertaisia naisrooleja, mutta sai vuonna 1921 merkittävän roolin Ferenc Herczegin komediassa Sinikettu, jossa hänen lahjakkuutensa pääsi esiin.
Teuvo Puron johtajakaudella Tolonen sai runsaasti päärooleja. Puro oli muutoinkin kiinnostunut Tolosesta. He tekivät kävelyretkiä Pyynikille, mutta Tolonen otti aina siskonsa Elli Tolosen esiliinakseen. Tolonen näytteli vuoden verran Viipurissa, josta palasi Tampereelle vuonna 1923. Ammattilaisnäyttelijän ura oli verraten lyhyt jakso Tolosen yli satavuotisesta elämästä. Avioiduttuaan vuonna 1928 Tolonen muutti Ranskaan ja lopetti uransa. Hänen jäähyväisnäytelmänsä oli Kunniallinen hekuma.
Toloseen kohdistui teatterissa kateutta, joka myrkytti ilmapiirin. Tolonen käytti asemaansa hyväksi esimerkiksi pitämällä sisarensa puolia roolijaoissa. Hän sai myös muutettua Erkki Kivijärven komedian Eeva loppuratkaisun mieleisekseen. Tolosen tulkitsema Eeva Ström meni hänen ratkaisussa naimisiin toisen miehen kanssa kuin Kivijärven alkuperäistekstissä.
1930-luvulla Tolonen oli vielä sivuosassa kahdessa elokuvassa. Risto Orkon elokuvassa Minä ja ministeri (1934) hänet nähdään palveluspaikkaa hakevana neitinä. Valentin Vaalan komediaklassikossa Vaimoke (1936) hänellä on niin ikään sivuosa.
Jarno Pennanen mainitsi jäähyväiskirjoituksessa Aamulehdessä Tolosen olleen näyttämöllä sekä tyttönen että daami, joka laajensi asteikkoaan aina tragedienneen asti. Pennanen näki Tolosen olleen vasta puhkeamassa kukkaan uransa lopussa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rajala, Panu: Tunteen tulet, taiteen tasot – Tampereen Teatteri 1904 – 2004, ISBN 952-99437-0-9
- Vuosisadanalun Mikkeli Sirpa Tolosen kuvaamana (arkistoitu versio) Mikkeli.fi
- Elonet