Sirio-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sirio-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma 1 580 t
Pituus 88,6 m
Leveys 12,2 m
Syväys 3,84 m
Koneteho 11 590 hv
Nopeus 22 solmua
Miehistöä 70
Aseistus
Meritorjunta 2 x OTO Breda-Oerlikon KBA 25/80 -tykkiä

Sirio-luokka on Italian laivaston kahden vartiolaivan muodostama alusluokka.

Alukset pohjautuvat Nuove Unità Minori Combattenti (NUMC) kehitystyön runko- ja kansirakenteiden häiveominaisuuksien hyödyntämiseen. NUMC:lla ja Nuove Unità di Pattugliamento d'Alturalla (NUPA) on samat logistiikka-, osittain taistelunjohto- ja sulautettu viestijärjestelmä.[1] Voimanlähteenä on kaksi Wärtsilä NSD-W12-26 V-XN -dieselmoottoria, jotka mahdollistavat 8 640 kilowatin tehon kahteen säätölapapotkuriin mahdollistaen 22 solmun huippunopeuden. Alusten toimintamatka on 14 solmun nopeudella 3 300 merimailia. Kolme 600 kilowatin Isotta Fraschini 1708 T2 M2 -dieselgeneraattoria takaavat aluksen sähkövirran saannin[2].

Alusten aseistuksena on kaksi Oerlikon KBA-Alenia OTO Melara 25/80 -pikatykkiä. Lisäksi aluksille on mahdollista asentaa keulaan OTO Melaran 76/62 Super Rapid -tykki. Alukset kykenevät vastaanottamaan kannelleen AB-212 ASW tai NH-90 NFH -helikopterin.

Alukset on sijoitettu Augustan laivastotukikohtaan ja niiden tehtävänä on rannikkovesien valvonta ja merenkulun tarkkailu.

Sirio-luokan partioalukset
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
Sirio Muggiano 11. toukokuuta 2002 30. toukokuuta 2003
Orione Riva Trigoso 27. heinäkuuta 2002 1. elokuuta 2003
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Sirio-class patrol vessel