Siperianlammas
Siperianlammas | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
Alaheimo: | Vuohet Caprinae |
Suku: | Lampaat Ovis |
Laji: | nivicola |
Kaksiosainen nimi | |
Ovis nivicola |
|
Siperianlampaan levinneisyys |
|
Alalajit [2] | |
|
|
Katso myös | |
Siperianlammas eli lumilammas (Ovis nivicola)[3]on Koillis-Siperian vuorilla elävä villi lammaslaji, joka on sopeutunut arktisiin oloihin.[4]
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siperianlampaalla on neljä yleisesti tunnustettua alalajia, O. n. nivicola, O. n. borealis, O. n. kodarensis ja O. n. koriakorum.[1][2] Jotkut eläintieteilijät katsovat siperianlampaan olevan samaa lajia kuin Pohjois-Amerikassa elävä amerikanlammas (Ovis canadensis).[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naaraat eli uuhet ovat huomattavasti pienempiä kuin pässit.[4] Urokset painavat 56–120 kg ja naaraat 33–68 kg. Urosten ruumiin pituus on 136–188 cm ja säkäkorkeus 93–112 cm. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 126–156 cm ja 90–94 cm. Turkki on harmahtavan ruskea. Takamus ja jalkojen sisäosat ovat valkoisia. Naamassa turpa on valkoinen ja pienet silmät ruskeat. Uroksilla ja naarailla kasvaa sarvet, jotka naarailla ovat pienemmät. Sarvet kaartuvat taakse ja alas korvan ympäri ja wtwnkin vanhemmilla uroksilla samalla korkkiruuvimaisesti ulospäin.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siperianlampaita tavataan Venäjän Siperiassa Lenajoen itäpuolelta Tšuktšien niemimaalle lännessä ja sieltä Kamtšatkan niemimaalle. Eteläisimmillään levinneisyysalue käsittää Jablonovyivuoriston Lenan eteläpuolella. Alalajia O. n. borealis tavataan muista kannoista erillään Putoranan laakion alueella Jeniseijoen itäpuolella.[1]
Siperianlampaan elinympäristö käsittää vuoristoalueita pääasiassa 1 700–2 000 metrin korkeudella merenpinnasta.[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siperianlampaat esiintyvät laumoissa ja urokset liikkuvat omissa laumoissaan naaraista erillään. Poikamieslaumoissa on oma hierarkiansa, jonka huipulla ovat yleensä suurisarviset pässit. Saman kokoiset pässit saattavat ottaa yhteen keskenään juosten toisiaan kohti jaiskien sarvensa yhteen tavoitteena kaataa toinen.[5]
Siperianlampaat käyttävät ravinnokseen pääasiassa ruohoja ja jäkäliä. Niiden petoeläimiä ovat suurikokoiset lihansyöjät.[5]
Siperianlampaat lisääntyvät marraskuun ja joulukuun välisenä aikana. Lisääntymään pääsee yleensä hallitseva uros. Naaraan tiineys kestää 8,5 kuukautta ja synnyttäessään se hakeutuu eroon laumastaan siirtyen vaikeapääsyisempään maastoon. Poikaisa on yleensä yksi ja emo imettää sitä 4–6 kuukautta. Naaraista tulee sukukypsiä kahden ja uroksista viiden vuoden ikäsinä. Siperianlampaat voivat elää 18-vuotiaiksi.[5]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt siperianlampaan elinvoimaiseksi lajiksi. Sitä tavataan laajalla alueella ja kantojen ei uskota vähentyneen merkittävästi. 1980-luvulla kannan kooksi arvioitiin 85 000–95 000 yksilöä. Venäjällä alalajit O. n. nivicola ja O. n. koriakum on suojeltu. Muita kantoja metsästetään, mutta metsästyksen yleisvaikutus kantoihin tunnetaan huonosti. Joidenkin arvioiden mukaan noin 6 000 lammasta salametsästetään joka vuosi, mutta salametsästys keskittyy lähinnä lähelle ihmisasutusta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Harris, R.B. & Tsytsulina. K.: Ovis nivicola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Ovis nivicola Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 29.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Siperianlammas (lumilammas) – Ovis nivicola Laji.fi Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ a b Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 149. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ a b c d José R. Castelló: Bovids of the World : Antelopes, Gazelles, Cattle, Goats, Sheep, and Relatives, s. 368–369. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-16717-6 (englanniksi)