Siperianampiaisyrtti
Siperianampiaisyrtti | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit |
Alakaari: | Koppisiemeniset |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Lamiales |
Heimo: | Huulikukkaiskasvit Lamiaceae |
Suku: | Ampiaisyrtit Dracocephalum |
Laji: | sibiricum |
Kaksiosainen nimi | |
Dracocephalum sibiricum |
|
Katso myös | |
Siperianampiaisyrtti Wikispeciesissä |
Siperianampiaisyrtti eli siperiankissanminttu (Dracocephalum sibiricum, syn. Nepeta macrantha, Nepeta sibirica) on ampiaisyrttien sukuun kuuluva ruohokasvi, jota kasvatetaan myös koristekasvina.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monivuotinen siperianampiaisyrtti kasvaa 60–80 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on lyhytkarvainen tai lähes kalju. Varsi on nelisärmäinen. Vastakkain olevat lehdet ovat ruodillisia. Lehtilapa on pitkä, suikea tai kapeanpuikea, suippo, matalaan hertta- tai tylppätyvinen ja isohampainen. Kukinto on katkonainen, harsu ja usein toispuolinen tähkä. Tähkä koostuu lehtihangoissa olevista kukintoryhmistä eli valekiehkuroista. Valekiehkuroiden alimmat tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisia. Kukan verhiö on 15-suoninen, kaksihuulinen, käyrä ja väriltään osaksi tummansinipunainen. Verhiön ylähuuli on kolmiliuskainen, liuskat ovat melkein samankokoisia. Kaksihuulinen teriö on 25–40 mm pitkä, yli kaksi kertaa verhiön pituinen ja väriltään punertavan sininen. Ylähuuli on kupera, kapea ja kaksiliuskainen, alahuuli on kolmiliuskainen, keskiliuska on sivuliuskoja isompi. Teriön torvi on siro ja pitkä. Suomessa siperianampiaisyrtti kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on nelilohkoinen lohkohedelmä.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siperianampiaisyrtti on alun perin kotoisin Keski-Aasiasta. Suomessa laji on uustulokas, jota tavataan paikoitellen Etelä-Lappia myöten.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa siperianampiaisyrtti on viljelyjäänne tai -karkulainen, jota tavataan puutarhoissa, pihoilla, joutomailla ja pelloilla.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siperianampiaisyrttiä viljellään koristekasvina.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Siperiankissanminttu (Nepeta sibirica)
- Kasviatlas 2020: Siperiankissanmintun (Nepeta sibirica) levinneisyys Suomessa
- iNaturalist: Siperiankissanminttu (Nepeta sibirica)
- Luontoportti: Siperiankissanminttu (Nepeta sibirica)
- UniProt: Taxonomy – Nepeta sibirica (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Nepeta sibirica (englanniksi)