Siperianampiaisyrtti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siperianampiaisyrtti
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit
Alakaari: Koppisiemeniset
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Ampiaisyrtit Dracocephalum
Laji: sibiricum
Kaksiosainen nimi

Dracocephalum sibiricum
(L.) L.

Katso myös

  Siperianampiaisyrtti Wikispeciesissä
  Siperianampiaisyrtti Commonsissa

Siperianampiaisyrtti eli siperiankissanminttu (Dracocephalum sibiricum, syn. Nepeta macrantha, Nepeta sibirica) on ampiaisyrttien sukuun kuuluva ruohokasvi, jota kasvatetaan myös koristekasvina.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siperianampiaisyrtin kukkia.
Viljeltyjä siperianampiaisyrttejä.

Monivuotinen siperianampiaisyrtti kasvaa 60–80 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on lyhytkarvainen tai lähes kalju. Varsi on nelisärmäinen. Vastakkain olevat lehdet ovat ruodillisia. Lehtilapa on pitkä, suikea tai kapeanpuikea, suippo, matalaan hertta- tai tylppätyvinen ja isohampainen. Kukinto on katkonainen, harsu ja usein toispuolinen tähkä. Tähkä koostuu lehtihangoissa olevista kukintoryhmistä eli valekiehkuroista. Valekiehkuroiden alimmat tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisia. Kukan verhiö on 15-suoninen, kaksihuulinen, käyrä ja väriltään osaksi tummansinipunainen. Verhiön ylähuuli on kolmiliuskainen, liuskat ovat melkein samankokoisia. Kaksihuulinen teriö on 25–40 mm pitkä, yli kaksi kertaa verhiön pituinen ja väriltään punertavan sininen. Ylähuuli on kupera, kapea ja kaksiliuskainen, alahuuli on kolmiliuskainen, keskiliuska on sivuliuskoja isompi. Teriön torvi on siro ja pitkä. Suomessa siperianampiaisyrtti kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on nelilohkoinen lohkohedelmä.[1]

Siperianampiaisyrtti on alun perin kotoisin Keski-Aasiasta. Suomessa laji on uustulokas, jota tavataan paikoitellen Etelä-Lappia myöten.[2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa siperianampiaisyrtti on viljelyjäänne tai -karkulainen, jota tavataan puutarhoissa, pihoilla, joutomailla ja pelloilla.[2]

Siperianampiaisyrttiä viljellään koristekasvina.[2]

  • Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 356, 364–365.
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 365.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]