Sinuhe, egyptiläinen (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinuhe, egyptiläinen
The Egyptian
Ohjaaja Michael Curtiz
Käsikirjoittaja Philip Dunne
Casey Robinson
Perustuu Mika Waltarin romaaniin Sinuhe egyptiläinen
Tuottaja Darryl F. Zanuck
Säveltäjä Bernard Herrmann
Alfred Newman
Kuvaaja Leon Shamroy
Leikkaaja Barbara McLean
Lavastaja Lyle Wheeler
Pääosat Edmund Purdom
Peter Ustinov
Bella Darvi
Victor Mature
Jean Simmons
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö 20th Century Fox
Levittäjä 20th Century Studios
Ensi-ilta 24. elokuuta 1954
Suomi: 25. joulukuuta 1954
Kesto 139 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 4 200 000 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Sinuhe, egyptiläinen (The Egyptian) Michael Curtizin ohjaama yhdysvaltalainen historiallinen draamaelokuva vuodelta 1954. Se perustuu Mika Waltarin romaaniin Sinuhe egyptiläinen. Elokuva sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja kertoo orvosta Sinuhesta, josta tulee värikkäiden vaiheiden jälkeen faaraon henkilääkäri. Elokuva muistetaan ennen muuta Alfred Newmanin ja Bernard Herrmannin musiikista sekä kuvauksesta, lavastuksesta ja puvustuksesta.[1]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Edmund Purdom    Sinuhe  
  Victor Mature    Horemheb  
  Jean Simmons    Merit  
  Bella Darvi    Nefer  
  Gene Tierney    Baketamon  
  Michael Wilding    Akhenaten  
  Peter Ustinov    Kaptah  
  Judith Evelyn    Taia  
  Henry Daniell    Mekere  
  John Carradine    haudanryöstäjä  
  Carl Benton Reid    Senmut  
  Tommy Rettig    Thoth  
  Anitra Stevens    Queen Nefertiti  
  Peter Reynolds    Sinuhe, 10-vuotiaana  

Alun perin miespääosassa piti olla Marlon Brando, mutta hän sanoutui irti ensimmäisen lukuharjoituksen jälkeen, sakoista vähät välittäen. Tilalle saatiin lopulta Edmund Purdom, jonka kriitikot teilasivat täysin. Samoin naissivuosassa Neferneferneferinä piti alun alkaen olla Marilyn Monroe, mutta tuottaja Darryl Zanuck, joka vihasi Monroeta, vaati väkisin rooliin uuden suojattinsa Bella Darvin – ja kriitikoiden mukaan tämä käytännössä tuhosi roolin. Vastapainoksi Peter Ustinov teki erään kiitetyimmistä rooleistaan ovelana yksisilmäisenä Kaptah-palvelijana.[2]

Joitakin lavasteita, asuja ja kuvauspaikkoja kierrätettiin Cecil B. DeMillen Kymmenessä käskyssä (1956). Koska sen tapahtumat sattuvat vain 70 vuotta Sinuhen jälkeen, lavasteiden ynnä muiden uusiokäyttö loi eräänlaisen tahattoman jatkumon elokuvien välille. Kymmenen käskyn DVD:n kommenttiraita osoittaa monia näistä uusiokäytöistä.

Elokuvan ja romaanin eroavaisuuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edmund Purdom Sinuhen roolissa

Elokuva ei ole paikoin historiallisesti tarkka, kuten Mika Waltarin romaani. Esimerkiksi elokuvassa Horemhebistä (Victor Mature) tulee faarao Ekhnatonin jälkeen, vaikka todellisuudessa heidän välissään vuosina 1336–1323 eaa. hallitsi kolme muuta faaraota (Smenkara, Tutankhamon ja Ay). Lisäksi elokuvassa Sinuhe ja faarao Ekhnatonin sisko Baketamon (Gene Tierney) pääsevät noin vain kävelemään kuolleen faaraon hautaan monta vuotta tämän kuoleman jälkeen, vaikka haudan olisi pitänyt olla sinetöitynä haudanryöstäjien varalta.

Kirjan kertomusta on lyhennetty paljon, hyvin merkittävä osio Sinuhen vuosien matkoista Palestiinassa, Mitannissa, Heettien maassa ja Babylonissa Kaptahin ”väärän kuninkaan päivineen” ja Sinuhen suuresta rakkaudesta Mineasta, jonka Kreetan ylipappi Minotauros uhrasi merenjumalalle, on jätetty pois elokuvasta.

Elokuvassa Baketamon sanoo Sinuhelle suoraan tietävänsä, että tämä on hänen velipuolensa eli faaraon ja Mitannin prinsessan jälkeläinen, jonka kunnianhimoinen Teje-kuningatar lähetti kaislakorissa kuolemaan jokeen. Tämän vuoksi Sinuhe olisi prinsessan mielestä ainoa ”arvollinen” sulhanen hänelle. Kirjassa vain Sinuhe saa tietää syntyperästään vanhan hovinaisen kertoman perusteella.

Elokuvassa Merit on Sinuhen rakastettu jo nuoruudessa, Sinuhe tuntee poikansa ja toimii sairaan Neferneferneferin hyväntekijänä. Egyptin levottomuuksien aikana poika pakenee Kaptahin kanssa maasta ja vanha Sinuhe kirjoittaa elämäkertaansa poikaansa ajatellen. Kirjassa Sinuhe tutustuu Meritiin vasta ulkomaan vuosien jälkeen, luulee poikaansa ottolapseksi ja yrittää kostaa Neferneferneferille. Merit ja poika saavat surmansa levottomuuksissa, ja Sinuhe kirjoittaa elämäkertaansa vain itselleen.

Oscar-ehdokkuudet:

  • Uusitalo, Kari & Toiviainen, Sakari: Valkokankaan Waltariana – Mika Waltarin elokuvat. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36442-0
  1. Cummings, Mike: The Egyptian Allmovie. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  2. Uusitalo

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]