Sinitatti
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Sinitatti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Boletales |
| Heimo: | Gyroporaceae |
| Suku: | Lokerotatit Gyroporus |
| Laji: | cyanescens |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Sinitatti (Gyroporus cyanescens) on Suomessa harvinainen kastanjatatin sukuinen sienilaji. Se on hyvin vaalean-kermanvärinen, lakin pinta hieman kellertävä, epätasaisen poimuinen ja nukkainen samoin kuin paksu lokeroinen jalkakin. Pillit ovat tiheässä. Sieni muuttuu nopeasti vioittuneista kohdastaan indigonsiniseksi. Sitä kehutaan erinomaisen makuiseksi. Suomessa sitä on tavattu enimmäkseen etelärannikolla eikä se ole varsinainen synkkien metsien laji, mutta viihtyy mäntyjen ja jalojen lehtipuiden kanssa.[2][3][4][5][6]
Sinitatti mainitaan potentiaaliseksi myös sienivärjäyksessä sisältämänsä gyrosyaniinin vuoksi, mutta harvinaisuutensa vuoksi sitä ei liene Suomessa kokeiltu.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gyroporus cyanescens Index Fungorum. Viitattu 4.10.2015.
- ↑ Liisa Sarakontu: Suomen tattilajit kolumbus.fi. 2015. Arkistoitu 9.11.2016. Viitattu 4.10.2015.
- ↑ Pierre Montarnal: Natuurgids voor de Paddestoelen, s. 133. Geneve, Deurne-Antwerpen: W.P.H.I, Geneve, Zuid-Nederlandse Uitgiverij, Deurne-Antwerpen, 1964.
- ↑ Tauno Ulvinen (toim.): Suursieniopas, s. 47. Helsinki: Suomen sieniseura, 1976.
- ↑ N.E.Makarova: Справочник-определитель:Грибы - более 120 видов, s. 130. Moskova/Minsk: АСТ/Харист, 2005. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Salo - Niemelä - Salo: Suomen sieniopas, s. 24. Helsinki: Kasvimuseo, WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- ↑ Carla & Erik Sundström: Sienivärjäys, s. 47. Helsinki: Otava, 1983. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste