Sinisen meren tarina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinisen meren tarina
Сказка синего моря, Skazka sinego morja
Ohjaaja Jevgeni Bauer
Käsikirjoittaja Zoja Barantsevitš
Kuvaaja Boris Zavelev
Pääosat Zoja Barantsevitš, Vladimir Striževski, Konstantin Džemarov
Valmistustiedot
Valmistusmaa Venäjä
Tuotantoyhtiö A. Hanžonkov & Co.
Ensi-ilta 9. elokuuta 1916 (Venäjä)
11. joulukuuta 1916 (Suomi)
Kesto 1800 metriä
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
Elonet

Sinisen meren tarina (ven. Сказка синего моря, Skazka sinego morja) on vuonna 1916 valmistunut venäläinen mykkäelokuva. Jevgeni Bauerin ohjaaman lyyrisen draaman pääosia esittivät Zoja Barantsevitš, Vladimir Striževski ja Konstantin Džemarov. Elokuva ei ole säilynyt.

Merenrannan kalastajakylässä elävät Jeva ja Anton, jotka rakastavat toisiaan. Kerran Jevan odottaessa Antonia hän tapaa ylempänä sijaitsevaan huvilaan saapuneen taiteilija Borisin. Jeva rakastuu Borisiin ja Anton pyytää turhaan tätä luopumaan hetken huvistaan. Anton lähtee merelle unohtaakseen Jevan eikä koskaan palaa.[1]

Jevan onni päättyy, kun Boris saa sähkeen vanhalta rakastajattareltaan. Sinä iltana Boris lähtee pois, mutta lupaa tulevansa pian takaisin. Kuluu monta päivää. Jeva istuu yksinään rannalla ja tuijottaa apeana kaukaisuuteen. Hän hokee miehen vielä palaavan, mutta ei itsekään usko sanojaan.[1]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Zoja Barantsevitš  Jeva, viininviljelijän tytär  
 Vladimir Striževski  Anton, kalastaja  
 Konstantin Džemarov  Boris, taiteilija  
 Lina Bauer  Jelena  
 Ivan Perestiani  Pavel[2]  

Tuotanto ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandr Hanžonkovin yhtiön tuottama[2] Sinisen meren tarina on yksi monista ohjaaja Jevgeni Bauerin Krimin ja Kaukasian rannikolla tekemistä elokuvista. Niissä kuvattiin kalastajakyliä ja hienoja huviloita, ylhäisön lomaseikkailuja ja traagisia kohtaloita meren aalloissa. Tapahtumien taustana toimivat kauniit merimaisemat. Aikalaisarvion mukaan Sinisen meren tarina oli täynnä ”puhdasta ja kaunista runollisuutta, hiljaista surua ja haaveita”.[3]

”Kinorunoelmaksi” määritelty elokuva sai Suomen ensi-iltansa helsinkiläisessä Olympia-teatterissa joulukuussa 1916. Sen runomuotoisen tekstin oli suomentanut Iisakki Lattu.[4] Ruotsinnoksesta lienee vastannut Fyrenin toimittaja Rafael Lindqvist[5].

  1. a b Elokuvan ohjelmalehtinen.
  2. a b Višnevski, Ven.: Hudožestvennyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii (filmografitšeskoje opisanije), s. 114. Moskva: Goskinoizdat, 1945.
  3. Ustjugova, V. V.: Stil modern v rannem russkom kinematografe (na primere tvortšestva Je. F. Bauera). Vestnik Permskogo universiteta, 2005, vypusk 5, s. 133–150. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Olympia-elokuvateatterin mainos. Helsingin Sanomat, 10.12.1916, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  5. Flanör: Olympia. Fyren, 15.12.1916 (no 46–48), s. 32.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]