Sinikka Mäki-Lertola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sinikka Hannele Lertola (os. Mäki), taiteilijanimi Mäki-Lertola (s. 1954 Turku) on suomalainen kuvanveistäjä ja yhteisötaiteilija, joka on tehnyt yli 40-vuotisen uran kuvataiteilijana ja kuvataiteen opettajana.

Taiteellinen työskentely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvakudos, 1985, Kaarina. Haponkestävä teräs, 280330 cm.

Mäki-Lertola on valmistanut teoksia erilaisin kuvanveiston tekniikoin muun muassa pronssista, betonista, teräksestä, kipsistä, puusta ja savesta.[1] Vuonna 1990 hän perusti kolmen muun turkulaisen kuvanveistäjän kanssa pronssivalutaitoa vaalivan ja kehittävän taidevalimo Jöötti ry:n.[2] Keskeistä Mäki-Lertolan taiteellisessa työskentelyssä on teoksessa käsiteltyyn aiheeseen soveltuvan materiaalin valinta. Vuodesta 2005 lähtien hän on valmistanut veistoksia myös nukkasihdistä kerätystä pölystä.[3] Mäki-Lertolan teosten aihepiirit liikkuvat muun muassa ympäristöön ja muuttoliikkeeseen liittyvissä kysymyksissä. Monet hänen varhaisimmista teoksistaan ammentavat omaelämäkerrallisista aineksista.[4] [5]

Mäki-Lertolan tuotantoon kuuluu useita julkisen tilan teoksia, kuten neljää haahkaa kuvaava pronssiveistos Lintukoto (1986) Kaarinan Voivalassa Kaarinakodin pihalla sekä teräksinen Kuvakudos (1985) Littoisten monitoimitalossa.[6] Monet Mäki-Lertolan julkisen tilan teoksista ovat syntyneet yhteisötaidehankkeina, kuten Taidekeskus Into ry:n Paimioon, Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskukseen (KTO) toteuttama suurikokoinen seinämosaiikki Luomiskertomus (2017) sekä sydämenmuotoinen keraaminen seinäreliefi, jonka seitsemän erityistä tukea tarvitsevaa ja seitsemän muuta taideopiskelijaa valmistivat yhdessä. Moniosainen reliefi kokoaa yhteen osallistujille tärkeitä aiheita.[7] [8]

Mäki-Lertolan teoksia oli ensimmäisen kerran esillä vuonna 1975.[9] Pian kuvanveistäjäksi valmistumisen jälkeen hänet kutsuttiin pitämään yhteisnäyttely taidemaalari Anu Tuomen kanssa Wäinö Aaltosen museossa vuonna 1982.[5] Sittemmin Mäki-Lertola on pitänyt 16 yksityisnäyttelyä ja osallistunut noin 50 yhteis- ja ryhmänäyttelyyn. Hänen teoksiaan on muun muassa Suomen valtion, Turun museokeskuksen, Turun Taidemuseon, Naantalin kaupungin ja Uppsalan kaupungin kokoelmissa. Mäki-Lertola on toiminut vuodesta 1976 lähtien myös erilaisissa kuvataiteen opetustehtävissä muun muassa Turun piirustuskoulussa, Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa ja Turun Taideakatemiassa. Vuodesta 1982 lähtien hän on toiminut Turun suomenkielisessä työväenopistossa tuntiopettajana, vs. kuvataideosaston johtajana sekä kuvataiteen johtavana opettajana.[10] Mäki-Lertola on myös turkulaisen Taidekeskus Inton taiteellinen johtaja.[11]

Mäki-Lertola valmistui kuvanveistäjäksi Turun piirustuskoulusta, jossa hän opiskeli vuodet 1975–1979. Hän opiskeli lisäksi pedagogiksi Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa 1996–1997 ja täydensi koulutustaan vuosina 1999–2001 Turun ammattikorkeakoulussa kuvataiteilijan AMK-tutkinnolla. Vuonna 2003 Mäki-Lertola aloitti opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa, ja valmistui taiteiden maisteriksi vuonna 2005.[10]

  1. Kyläkirkkoon kuvanveistäjä Sinikka Mäki-Lertolan teoksia – alttaritauluksi kuparireliefi ”Malja” Liedon seurakunnan verkkosivu. 21.1.2020.
  2. Jöötti ry Jöötti ry:n verkkosivut. Viitattu 22.10.2024.
  3. Välilä, Anu: Veistoksia pronssista ja pölystä. Turun Sanomat, 9.10.2024.
  4. Kyläkirkkoon kuvanveistäjä Sinikka Mäki-Lertolan teoksia – alttaritauluksi kuparireliefi ”Malja” Liedon seurakunnan verkkosivu. 21.1.2020. Viitattu 23.10.2024.
  5. a b Välilä, Anu: Veistoksia pronssista ja pölystä. Turun Sanomat, 9.10.2024.
  6. Parrantiellä syntyneet julkiset teokset Parrantien ateljeetalojen verkkosivu. 11.1.2022. Viitattu 22.10.2024.
  7. Yöntila, Laura: Luomiskertomus tekee rikotusta eheän. Kotimaa, 11.10.2018.
  8. Hemminki, Perttu: Tärkeiden teemojen reliefi. Kunnallislehti, 14.3.2017.
  9. Sinikka månadens konstnär i Pargas. Åbo Underrättelser, 11.12.1984.
  10. a b Sinikka Mäki-Lertolan CV Kuvataiteilija matrikkeli. Viitattu 23.10.2024.
  11. Taidekeskus Into Taidekeskus Into ry:n verkkosivu. Viitattu 23.10.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]