Sinihuppu
| Sinihuppu | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Munkkiyökköset Pantheinae |
| Suku: | Diloba |
| Laji: | caeruleocephala |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Diloba caeruleocephala |
|
| Katso myös | |
Sinihuppu (Diloba caeruleocephala) on loppusyksyn tummanharmaa yökköslaji. Se on ollut taksonomisesti hankala laji, joka on kuuloelimen poikkeavan rakenteen vuoksi sijoitettu moniin eri perhosryhmiin.[2] DNA-sekvensoinnin perusteella se kuuluu munkkiyökkösiin.[3] Vanhoissa teoksissa lajista käytetään myös nimiä sinihilkka ja sinipääkehrääjä.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinihuppu on tummasävyinen, hyvin karvainen perhoslaji. Etusiivet ovat pohjaväriltään ruskehtavan harmaat, ja niiden poikki kulkee kaksi mustaa, mutkittelevaa poikkiviirua. Ulomman poikkiviirun etuosassa viiru on yleensä kaksinkertainen. Poikkiviirujen väliin jäävä alue on yleensä muuta siipeä tummempi, ja siinä on laaja, kahdesta vaaleasta rengasmaisesta täplästä muodostuva kuvio, joka tuo mieleen kaksi kahdeksikkoa. Takasiivet ovat harmahtavan valkoiset, naaraalla yleensä hieman koirasta tummemmat, ja siiven ulkoreunassa on pitkänomainen musta täplä. Ruumis ja jalat ovat kauttaaltaan pitkien karvojen peittämät. Koiraan tuntosarvet ovat huomattavan tuuheat. Siipiväli on 36–40 mm.[4][5]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinihupun levinneisyys kattaa Etelä- ja Keski-Euroopan Kaukasukselle asti.[5] Suomessa se on hyvin eteläinen laji, jota tavataan vain aivan etelärannikon tuntumassa sekä lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena syyskuun alkupuolelta lokakuun puoleenväliin.[6]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinihuppu elää puistoissa, puutarhoissa ja metsänreunuksilla.[2] Perhoset lentävät hämärän laskeuduttua ja tulevat valolle. Naaras houkuttelee koiraita tuottamillaan feromoneilla ja parittelu kestää 4–6 tuntia. Parittelun jälkeen naaras odottaa kolme vuorokautta, kunnes alkaa munia vaihtelevankokoisia, naaraan peräpäästä irronneiden karvojen suojaamia munarykelmiä ravintokasvien oksille. Munat talvehtivat, ja toukat kuoriutuvat keväällä. Toukka käy läpi viisi ulkonäöltään hieman poikkeavaa kehitysastetta, ja niitä voi tavata touko-kesäkuussa. Täysikasvuinen toukka tekee kotelokopan maa-aineksesta tai lehtiroskista ja koteloituu sen sisään. Aikuinen perhonen on elänyt laboratorio-oloissa noin kaksi viikkoa.[7][5]
Eteläisessä Euroopassa sinihuppu voi olla merkittävä hedelmänviljelyn tuholainen.[7]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka elää monilla ruusukasveihin kuuluvilla puilla, erityisesti pihlajilla (Sorbus), orapihlajilla (Crataegus), omenapuilla (Malus) ja kirsikoilla (Prunus).[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rougeot, P. -C.; Viette, P.; Suomeksi toim. Sotavalta, Olavi;: Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5585-X
- Mikkola, Kauri; Murtosaari, Jussi; Nissinen, Kari (toim.): Perhosten lumo : suomalainen perhostieto. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Sinihuppu – Diloba caeruleocephala Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d Rougeot, P. -C.; Viette, P., s. 101–102
- ↑ Mikkola, Kauri; Murtosaari, Jussi; Nissinen, Kari, s. 246
- ↑ Figure of Eight Diloba caeruleocephala, (Linnaeus, 1758) Ukmoths.org.uk. Viitattu 17.4.2019 (englanniksi).
- ↑ a b c Blåhodefly Diloba caeruleocephala, (Linnaeus, 1758) Naturhistorisk museum – Oslo. 14.5.2009. Arkistoitu 12.11.2011. Viitattu 17.4.2019 (englanniksi).
- ↑ Kaitila, Jari; Lehto, Jyrki; Pakkanen, Pertti: Diloba caeruleocephala (Linnaeus, 1758), Sinihuppu Suomen Perhostutkijain Seura. 12.1.2015. Arkistoitu 20.7.2019. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b Bolu, Halil & Özgen, İnanç: Life History and Biology of Diloba caeruleocephala (Figure of Eight) (Lepidoptera; Noctuidae). The Belgian Journal of Zoology, 2007, 137. vsk, nro 2, s. 133–136. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.4.2019.